Timo Lotsari in memoriam

Seinäkalenteri maalis-huhtikuussa: Aurinko lämmittää ja sisiliskot heräävät horroksesta.

Seinäkalenteri maalis-huhtikuussa: Aurinko lämmittää ja sisiliskot heräävät horroksesta.

Ars longa, vita brevis. Taide pitkä, elämä lyhyt.

Lauantaina saatettiin Keravalla hautaan graafikko ja taiteilija Timo Lotsari (1952−2014). Olin nähnyt hänet viimeksi kymmenkunta vuotta sitten käydessäni kutsusta hänen taidenäyttelynsä avajaisissa. Viime talvena tuli pari kertaa mieleen: Mitähän hänelle mahtaa kuulua?

Tunsin Timo Lotsarin ennen muuta graafikkona ja kuvittajana.

Hän oli avoin ja seurallinen persoona, ja ennen muuta luova, innovatiivinen taiteilija, omaperäisellä ja jäljittelemättömällä tyylillään. Hänen ideansa olivat raikkaita ja oivalluksensa hersyviä. Työn tilaaja helähti nauramaan hänen esitellessään ehdotelmaansa.

"Jo kuusi kynttilöineen..."

”Jo kuusi kynttilöineen…”

Monien hänen töittensä tunnusmerkkejä olivat kirja ja kynä. Teräväksi teroitettu lyijykynä. Tai aikuisella, jo herrasmiehellä mustekynä, sellainen jonka terä pistetään mustepulloon ja ylimääräistä mustetta pyyhkäistään pullon reunaan tasaisen jäljen takaamiseksi.

Keravan keskustassa kävelin Aleksis Kivelle ja hänen seitsemälle veljekselle omistettuja katuja myöten Tuusulan puolelle Keravan kappeliin. Sivistyksessä on pienen kansan voima ja turva, muistutti J.W. Snellman. Hänen nuorempi aikalaisensa Aleksis Kivi kirjoitti rankan kuvauksen villinä varttuneiden veljesten ensiyrityksestä kiivetä kouluviisauden alimmalle rappuselle. Siinä symbolina on ABC-kirja.

Pieni lapsi oppii lukemaan näkemällä Aapisen kirjaimet ja ääntämällä niitä ja niiden yhdistelmiä. Sitä kutsutaan kuvaavasti pänttäämiseksi, mitä seuraa oppimisen oivallus.

Lyijykynän ylistys, mutta myös rakkauden ja luonnon manifesti.

Lyijykynän ylistys, mutta myös rakkauden ja luonnon manifesti.

Timo Lotsari nosti omissa töissään kirjan rinnalle lyijykynän sivistyksen symbolina. Myös sellaisen on jokainen pieni koululainen saanut käteensä. Lyijykynän avulla hän on piirustanut ruutuvihkoonsa ensimmäiset kirjaimet ja tavujen muodostamat sanat, kirjoittanut 1 + 1 = 2. Oppinut ja oivaltanut.

Vaatimaton lyijykynä harmaine kärkineen nostettakoon suomalaisen sivistyksen symboliksi – kauan ennen älypuhelimia. Oppiminen perustui käden taitoon, itse tekemiseen, itse konstruoimiseen. Näkö ja kuulo eivät riitä, tarvitaan myös tekevä käsi.

Yksinkertainen asia – ja yksinkertaisuudessaan nerokas.

Yksityiskohta isommasta työstä

Yksityiskohta isommasta työstä

Timo Lotsari oli huumorintajuinen, veijarimainen boheemi, mutta myös pohtija ja hiljentyjä. Boheemin, pukeutumisestaan tarkkaan huolehtivan herrasmiehen varusteisiin kuului täytekynä. Sen hän taisi! Kauniilla käsialalla kirjoitetut joulutervehdykset olivat silmän iloa.

Luontoa rakastava Timo pani kynänsä elämään. Niistä tuli lintuja, sisiliskoja, joulukuusia, tukkapinnejä, pörriäisiä, kynttilöitä.

Art longa, vita brevis.

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista, Kulttuurihistoria Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Timo Lotsari in memoriam

  1. Petri sanoo:

    Kuka voisi arvoida Timo Lotsarin taulun?

    • Mielestäni Timo Lotsarilla oli erehtymättömän omanlaisensa tyyli sekä tehdä teoksiaan että signeerata, ja varmasti hänen leskensä Liisa Lotsari tuntee työt läpikotaisin. Mitä arvoon tulee, minusta se pätee kenen tahansa töihin: arvo on katsojan silmissä. Jos työ miellyttää itseä tai se suorastaan puhuttelee, se on arvokas. Arvo mittautuu työn ja katsojan välissä, kohdatessa, katsottaessa, koettaessa. Voiko olla merkittävämpää arvon mittaria?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s