Hannu Raittila: Terminaali

Kahden nuoren naisen terminaalielämä  on äärimmilleen viedyn turismiteollisuuden jatke ja tyttöjen alakulttuuri.

Kahden nuoren naisen terminaalielämä on äärimmilleen viedyn turismiteollisuuden jatke ja tyttöjen alakulttuuri.

”Mitä se auttaa ihmistä, jos hän on tekemisissä kaikkien kanssa ja kaiken aikaa, mutta ei kohtaa koskaan ketään ja saa sielullensa vahingon?”

Tämä takakannen raamatullinen muunnelma kiteyttää oivaltavasti Hannu Raittilan Terminaalin (Siltala 2013) ytimen.

Pirjo on tunnettu tv-kasvo, toimittaja ja tuottaja. Syyskuussa 2011 hän suunnittelee fiktiota Terminaali, tapahtumapaikkana lentokenttä. Esikuvana on realistinen englantilainen televisiosarja Tehdas. Aihe on loistava:

”Lentokenttä on globalisaation näyttämö. Se on dramaattisten ihmiskohtaloiden ja suurten tunteiden risteämis- ja tihentymispiste. Sieltä lähdetään täynnä odotuksia lomalle tai uuteen elämään uudessa kotimaassa. Maailman tärkeimpiä kansainvälisiä sopimuksia ja kauppoja tekevät poliitikot ja liikemiehet joutuvat siirtymään toistensa luo lentokenttien kautta. Lentokenttä on eron tuskaa ja jälleennäkemisen riemua. Se on myöhästymisten ja turvatarkastusten aiheuttamaa stressiä ja euforiaksi purkautuvaa lähtöjännitystä.”

Pirjo on menettänyt oman lapsensa Paulan maailman lentokentille jo kymmenen vuotta sitten tytön ollessa 21-vuotias. Mutta siitä Pirjo on pelkästään ylpeä, sillä hänen ihanteensa on Kahlil Gibranin runo ”Sinun lapsesi” – hänen sukupolvensa itsenäisyyttä ja omatoimisuutta korostava kasvatusajatus: ”Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.”

Twin Peaksin mukaan Laura Palmeniksi muuntautunut Paula Lampen on hengaillut vuosikausia lentokentillä lyhyillä työpesteillä ja rahoittanut sillä puoli-ilmaiset lentonsa parhaan ystävänsä Saran (Twin Peaksin mallista Laran) kanssa. Ensimmäisen pestinsä he onnistuivat saamaan sattumalta, itsevarmuutensa ja kylmäpäisyytensä ansiosta World Trade Centerin terrori-iskujen jälkeisessä kaaoksessa, kun Kanadan kentät joutuivat ottamaan vastaan kapasiteettiinsa nähden monin verroin laskeutumaan joutuneita kansainvälisiä lentoja Yhdysvaltoihin. Kentillä oli huutava tarve tekevistä ja osaavista ihmistä.

Finnair joutuu laskeutumaan pieneen Halifaxiin ja tarjoutuvaa saumaa tytöt käyttävät nokkelasti hyväkseen. He pääsevät ”uraputkeen”.

Terminaalissa kertojina ovat vuorotelleen Laura Palmen (Paula), Sara, Pirjo ja hänen lyhytaikainen aviomiehensä Johan Lampen, Laura Palmenin isä, joka kerronnan ajoittuessa vuosiin 2011−2012 on nähnyt lapsensa viimeisen kerran yli 30 vuotta sitten tämän ollessa kuukauden ikäinen vauva.

Rakenteellisesti tapahtumat sijoittuvat kolmeen ajankohtaan taitavasti limitettynä: tyttöjen Afrikan tähti ja Twin Peaks -ikiin 1990-luvulla, New Yorkin kaksoistornitragedian jälkeisiin vuosiin 2000-luvun alussa sekä uuteen vaiheeseen vuosina 2010−2012, jolloin vanhemmat havahtuvat satunnaisen keskinäisen kohtaamisen herättäminä siihen, missä heidän lapsensa mahtaa olla ja mitä hänelle voisi kuulua.

Mestarillisesti rytmitetty ja hitaasti avautuva nuorten naisten tarina ylläpitää lukijan kiinnostuksen korkealla.

Johan on kansainvälisissä rajavartiotehtävissä kunnostautunut Rajavartiolaitoksen virkamies, joka on uransa aikana johtanut monia meripelastusoperaatioita ja etsintöjä ja työnsä puolesta muistaa tarkkaan vuosikymmenen traagiset onnettomuudet. Niitä Hannu Raittila annostelee sopivasti Johanin mietteiksi ja tarinan mausteiksi.

Samalla hän osoittaa häkellyttävää erilaisten merenkäyntiin, pelastustoimintaan ja rajavartiointiin liittyvää asiantuntemusta.

Romaanin eräänlainen betoniraudoitus on Helsingin yliopiston Kristiina-instituutin raportti tyttöjen alakulttuurista Helsinki-Vantaan lentoasemalla 1992−2003. Siinä analysoidaan matkalle lähtöä siirtymäriittinä ja tyttöjen lentokenttiin ja -koneisiin rajattua elämäntapaa erottautumiskulttuurina. Nämä osuudet ovat romaanin hienosti annosteltua maustetta.

Raittila viestii nokkelasti nimillä. Kun Paula (Laura Palmen) saa vauvan, hän ristii sen Rauha Pirjo Johannaksi. Rauha oli täysin vieraaksi jääneen Johan-isän nuoruuden rakkaus. Pirjo on Paulan äiti ja Johanna on melkein kuin isä-Johan. Kun Sara saa lapsen, hän ristii sen Lauraksi, lapsuuden ja nuoruuden ystävänsä mukaan. Nimet kertovat kaipuusta ja läheisyyden tarpeesta, siitä mikä jäi saamatta.

Sara ei saanut läheisyyttä siksi, että äidistä ei ollut sellaisen antajaksi. Siksi hän takertui ikätoveriinsa Paulaan ja ystävyksistä tuli Twin Peaksin idoleiden mukaan Laura ja Lara. Raittila tiivistää Saran tunnot kesäkuussa 2012 näin:

”Minulle Laura oli Laura. Pirjo Lampen puhui kaikenlaista sekavaa lapsen varhaisesta itsenäistymisestä ja siitä kuinka äitiyden suurin haaste on osata luopua lapsestaan eikä sitoa häntä itseensä. Siinä tilanteessa tunteet vaihtuivat äärestä toiseen. Suutuin.
Jouduin oikein hillitsemään itseäni, että en olisi alkanut huutaa. Sanoin, että en paljon muusta tiedäkään kuin luovutettuna lapsena olemisesta, kun olen päihdeongelmaisen yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi ja elänyt ilman muuta perhettä kuin Laura, joka oli sisko ja kaikki muut perheenjäsenet yhteensä. Nyt ja tässä minulle on tärkeintä huolehtia tästä perheestä, jonka olen lopultakin saanut, enkä osaa ajatella lapsesta luopumista äitiyden suurimpana haasteena. Markku yritti kaataa lisää Fundadoria, mutta minä huitaisin kiukkuisesti kädelläni.
Pirjo Lampenin elämässään tekemiin ratkaisuihin ei varmastikaan ole useasti puututtu. Nyt minä menin kysymään, ymmärsikö se, että me oltiin täysin heitteillä Lauran kanssa ja meitä vielä yllytettiin lähtemään sinne, minne ei olisi pitänyt mennä. Meihin oli istutettu kaikki se matkustamisen ja pois lähtemisen ja valheellisen itsenäistymisen arvomaailma. Meidän annettiin imeä itseemme kaikista mahdollisista lähteistä kaukomatkailun ja seikkailemisen romantiikka. Rupesin kumminkin huutamaan: Jos vain mitenkään saisin pois sen kaiken maailman ympäri lentämisen… Vaihtaisin sen heti siihen, että Laura olisi täällä!”

Raittilan Terminaali on Runeberg-palkintonsa ja Finlandia-ehdokkuutensa ansainnut. Upea, upea kirja!

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s