Meri Kuusisto: Amerikkalainen

Amerikkalaisen takakannessa kirjaa luonnehditaan traagiseksi kertomukseksi. Minusta se on sittenkin enemmän nuoren naisen kasvutarina.

Amerikkalaisen takakannessa kirjaa luonnehditaan traagiseksi kertomukseksi. Minusta se on sittenkin enemmän nuoren naisen kasvutarina.

Vaikkei äkkiseltään lukiessa uskoisi, Meri Kuusiston hirtehisen absurdi esikoisromaani Amerikkalainen (Otava 2014) on kuin onkin nuoren naisen kasvutarina.

Susette Suo kaatelee tienestikseen baarissa kahvia pahvimukeihin ja posliinimukeihin, maitovaralla ja ilman. Vapaa-aikanaan hän litkii kiduksiinsa viskiä, sangriaa, olutta ja muita päihdykkeitä, pieneksi naisihmiseksi uskomattomat määrät, ja sitten naitattaa. Seksikumppaneita, vakinaisempia ja tilapäisempiä ”saaria joihin soutaa” löytyy valinnanvaraan asti.

Mutta jos seksiin aletaan sekoitella tunteita, kuten nykyinen asuinkumppani Ronkainen yrittää, Susette kerää kimpsunsa ja näyttää kantapäitään.

Nyt Susette on löytänyt pesulasta pesukoneen ja seinän välistä amerikkalaisen jalkapallon. Kun roskalavalta löytyvät vielä hylätyt, vanhanaikaiset lastenvaunut, Susette painelee Alepaan ostamaan vauvanvaippoja ja alkaa leikkiä äitiä.

Suhde palloon muuttuu yhä intensiivisemmäksi:

Nostin Amerikkalaisen repusta ja vaihdoin sille vaipat. Minulla oli mukana pulautusliinoja, maidonkorviketta, hellehattu ja nallepeite. Sängyn vieressä nökötti pieni pärekori. Tyhjensin sen Kotivinkeistä ja asetin Amerikkalaisen siihen, päälle nallepeitteen. Silitin sitä vatsasta. Viettäisin sen kanssa laadukasta aikaa turvassa kaupungin vaaroilta. Lupasin olla oikein huomaavainen ja hellä. Vaihdoin verkkarit jalkaan, mietin mitä maalla oikein tehdään. Saunotaan kai.

Saunalla on tarinassa merkityksellinen paikka. Iso Roobertinkadulla asuva sairaseläkeläinen Hermanni potee matalanpaikan fobiaa ja on muuttanut asumaan kerrostalon katolle. Hermannin neuroosin juuret ulottuvat lapsuuteen ja saunassa äidin toistuvasti harrastamaan lapsensa hyväksikäyttöön. Hermanni karttaa saunoja tai korkeintaan nököttää saunan harjalla. Jos Susette on seksuaalisesti yliaktiivinen, Hermanni on painajaistensa vanki ja toista maata:

Halusiko kukaan tällaista nuivakkaa, kelmeää, sateeseen liuennutta mieshenkilöä, jonka keski-iän charmi piileskeli tyhjissä säilykepurkeissa ja äidin ostamissa avaamattomissa alushousupakkauksissa.

Näiden kahden elämässään eksyneen välille syntyy omintakeinen ystävyys.

Susetten itseltään kieltämät tunteet kanavoituvat jalkapalloon ja omalaatuiseen ystävään. Hermannille käy lopultakin huonosti, mutta tarinan edetessä Susettesta kasvaa miltei huomaamatta ja vaih`vihkaa sitoutumiseen kypsyvä nuori nainen.

Meri Kuusisto viljelee omintakeisia ilmaisuja (”sukka lumistui”, ”puolitin kannua janooni”) ja näin tuo etäisesti mieleen niin kielessä kuin reppanoissa ihmistyypeissä Mikko Rimmisen.

Amerikkalainen ei ole hullumpi saavutus esikoiseksi. Graafikko Elina Warstan suunnittelema kansi tekee tehtävänsä: houkuttaa lukemaan kirjan.

P.S. Henki asuu lammessa?

Tarinassa Susette, Amerikkalainen ja Hermanni tekevät kaoottisesti alkavan ja kaoottisesti päättyvän reissun Helsingistä Hermannin lapsuudenkotiin Oriveden keskustassa. Lähellä on myös lampi. Oriveden Opiston kuulu lampihan se, se jossa tiettävästi asuu henki.

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Meri Kuusisto: Amerikkalainen

  1. Paluuviite: Palloharjoituksia | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s