Johan Ludvig Runeberg: Idyllejä ja epigrammeja

Risto Ahti on sisällyttänyt kokoelmaan myös uuden suomennoksensa Saarijärven Paavosta.

Risto Ahti on sisällyttänyt kokoelmaan myös uuden suomennoksensa Saarijärven Paavosta.

On taas kansallisrunoilijamme Runebergin (1804−1877) päivä. Gratis vaan ja flaggan uppe!

Runeberg antoi kansalle ja kansanihmisille kasvot laajoissa runoelmissaan Hanna, Hirvenhiihtäjä, Vänrikki Stoolin tarinat tai runossaan Saarijärven Paavo, joka ilmestyi Sakari Topeliuksen Maamme kirjassa nimellä Kärsivällisyys. Suomentaja lienee siinä Topelius itse.

Tai sitten ei, sillä Topeliuksen lisäksi runon ovat vuosikymmenten varrella suomentaneet August Ahlqvist, Agathon Meurman, Kaarlo Forsman, Paavo Cajander, Otto Manninen ja viimeisenä Risto Ahti, ja oma tulipalosta pelastettu laitokseni Maamme kirjasta on 47. painos vuodelta 1944.

Mutta Runeberg kirjoitti myös lukuisia rakkausrunoja, jotka ovat pysyneet tuntemattomina liki kahden vuosisadan ajan, kunnes Risto Ahti ryhtyi tämän vuosituhannen puolella niitä suomentamaan. Kokoelma Idyllejä ja epigrammeja (WSOY) ilmestyi vuonna 2004. Tässä muutama runo näytteeksi:

Tyttö tuli rakastetun luota,
tuli kädet palavina.
Äiti kysyi: ”Miksi kätesi hehkuvat noin punaisina?”
Tyttö sanoi: ”Poimin ruusuja,
haavoitin käteni niiden oksissa.”
Taas tuli tyttö rakastetun luota,
tuli huulet palavina.
Äiti kysyi: ”Tyttö, miksi huulesi hehkuvat noin
punaisina?”
Tyttö sanoi: ”Olen syönyt vadelmia,
punasin huulet niiden mehulla.”
Taas tyttö tuli rakastajan luota,
tuli posket kavenneina.
Äiti kysyi: ”Miksi veri on paennut poskiltasi, tyttö?”
Tyttö sanoi: ”Laske minut hautaan, äiti kulta!
Kätke minut sinne ja laske kivi haudalleni
ja kiveen kirjoita se, minkä kerron:
Kerran tuli tyttö kotiin kädet punaisina,
rakastajan käsistä oli niihin veri noussut.
Kerran tuli kotiin huulet punaisina,
rakastajan suudelmiin oli hänen suunsa unohtunut.
Viimein tuli kotiin posket kalvenneina,
rakastajan uskottomuus oli veren niiltä vienyt.”

Tytön vuodenajat

Tyttö meni huurteiseen lehtoon talviaamuna,
näki kuihtuneen ruusun, ja sanoi:
”Älä sure, älä sure, kukka parka,
vaikka kaunis kevätpäiväsi on mennyt!
Olet elänyt, olet iloinnut,
koit kevään riemun ennen kuin
talven kylmä sinut tapasi.
Ikävämpi kohtalo on minun sydämelläni,
kevättä ja talvea elän yhtä aikaa.
Pojan katseessa on sydämeni kevätpäivä,
ja äidin silmissä on sen talvi.”

Kahlitut

Punaisen virran vesissä
poika etsi helmiä,
löysi helmen, taivaansinisen
ja hehkuvan, kuin tähden taivaalla.
Mutta helmessä lepäsi tyttö,
ja tyttö rukoili ja sanoi:
”Luovu helmestäsi, poika,
riko vankilani, päästä minut,
ja kiitollisen katseeni saat
palkaksi vapaudestani.”
”Ei, Jumalan tähden, tyttö kulta,
helmi on liian arvokas:
kanna sinä vaiti kahleesi,
monen kohtalo on paljon pahempi.”
Varovasti tyttö itse rikkoi vankilansa;
aamuruskon kirkkauden kaltaisena
ilmestyi hän pojan viereen;
kultaiset kiharat otsalla,
ruusun hehku poskilla. −
Mykkänä, tytön kauneuden kahleissa,
poika seisoi liikkumatta kolme tuntia.
Kun kolmas tunti oli kulunut,
rukoili hän hiljaa ja sanoi:
”Luovu kauneudestasi, tyttö,
riko vankilani, päästä minut,
ja kiitollisen kyyneleen saat
palkaksi vapaudestani.”
”Ei, Jumalan tähden, poika kulta,
helmi on liian arvokas.
Kanna sinä vaiti kahleesi,
monen kohtalo on paljon pahempi.”

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Johan Ludvig Runeberg: Idyllejä ja epigrammeja

  1. Riitta Mäkinen sanoo:

    Meillä on 1977 painettu näköispainos, Runebergin Dikter I, johon sisältyy Idyll och epigram. Poimin hyllystä päivän kunniaksi ja kirjauksesi muistaen. Alkuperäinen voittaa käännökset, vaikka joissain Vänrikkien säkeissä menee toisinkin päin. Toinen äiti-tytär keskustelu:

    Trenne råd gaf modern åt sin dotter:
    Att ej sucka, at ej missnöjd vara,
    Och att icke kyssa någon gosse. –
    Moder, om din dotter icke felar,
    Icke felar mot det sista rådet,
    Skall hon fela mot de första båda.

    • Riitta, löytäisitkö jostakin edellä olevasta kolmesta rakkausrunosta alkuperäisen ruotsinkielisen version. Olisi kiinnostavaa verrata. Tuossa Vänrikkien lainauksessa näkyy kielen vanheneminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s