Houkutus. Jännityskertomuksia

Finn-Kirja tekee työtä suomenkielisen kirjallisuuden ja kirjoittamisen hyväksi olemattoman pienin resurssein.

Finn-Kirja tekee työtä suomenkielisen kirjallisuuden ja kirjoittamisen hyväksi olemattoman pienin resurssein.

Olin tiennyt, etteivät Suomen kustantajat kääntäneet kärsäänsä ruotsinsuomalaisten sepustelijoiden suuntaan, eikä Ruotsissa julkaistu suomenkielisiä romaaneja, jos kynäniekka ei ollut valtapuolueen jäsen. Olin kuitenkin hulluuspuuskassani luvannut naputella paperille Helteen s-vene-eepoksen, jos hän sitten todella ryhtyisi esiintymään julkisuudessa minun.
[ja hieman myöhemmin]
Helle oli saanut ylipuhuttua ruotsinsuomalaisia kirjailijoita ylenkatsovan Ruotsin suomenkielisen toimituksen tähtireportterin tekemään haastattelun Vikingistä Nynäshamnin pienvenesatamassa.

Klaus Mungo Vikingin monia käänteitä saava ruotsalais-venäläis-amerikkalainen agenttitarina (johon hän on ilkikurisesti sijoittanut myös itsensä) roiskauttaa ilmeisen tarkoituksellisesti julki ruotsinsuomalaisten kirjoittajien ongelman päästä esille ja saada tekstejään julki.

Suomenkielinen minikustantamo Finn-Kirja yrittää kuitenkin paikata aukkoa. Viime vuonna siltä ilmestyi kaksi kirjaa, Anneli Tikkanen-Rózsan toimittamat antologiat Houkutus ja Näissä mietteissä.

Houkutus sisältää 19 jännityskertomusta 19 kirjoittajalta. Toimittaja luonnehtii johdannossa järjestystä sattumanvaraiseksi. Suomenkielisen uutuuskirjallisuuden yltäkylläisyyden keskellä elävää mannersuomalaista lukijaa ajatellen järjestystä olisi voinut pohtia, sillä mielestäni heikoimpia tekstejä oli juuri ensimmäisten joukossa. Antologia sisältää kuitenkin monia tasokkaita juttuja ja se ansaitsi tulla luetuksi.

Aioin ensin lukea kirjaa aiheiden, siis pelon ja jännityksen syiden kautta. Mutta ei niistä olisi pelon exel-taulukkoa syntynyt.

Kauhutunnelmaa nostattavat Aila Someron lyhyt juttu Hiippailija ja yllättävän lopun saava talvinen erämaatarina, Arja-Liisa Niemisen Löytö avannosta. Kirjan niminovellissa, Pentti Arjopalon Houkutuksessa Pohjois-Ruotsin syrjäseudulla asuva meätkielinen yksineläjä, Kurt, tuntuu aluksi aivan leppoisalta ukolta, mutta tilaisuus tekee hänestä ”Jammun”. Uhri on – kuten mahdollinen seuraavakin – Suomen puolelta, joten nuorten naisten katoamisepäilyt eivät kohdistu Kurtiin. Tarina on hyvin todentuntuinen ja uskottava, elämää rumimmillaan.

Sairaasta mielestä ja syyntakeettomasta väkivaltaisuudesta kertovat Erkki Vittaniemen Pekka, Helena Pokan Suudelma ja Maija Haanpään villin mielikuvituksellinen Annin ja Mikaelin tarina. Jälkimmäinen menee aika överiksi, mutta alussa kirjoittaja kuvaa uskottavasti yksin asujan aistimuksen liki äänettömästä talossa hiippailijasta. Kerttu Jokelan Deittailua kertoo joutumisesta nettihuijarin ansaan.

Kahden maaseutuperheen, vanhalestadiolaisen ja maallisen naapurin, tulehtuneista väleistä kertoo Kirsi Blombergin Tapoitko sinä sen? Voisi hyvin olla tosielämästä. Realistinen on niin ikään Kaarlo Voionmaan tarina ”Lamppu on minun, ja minä sen otan”. Tarinaan sisältyy häpeän muisto. Tökerökäytöksinen evakkoperheen isä hakee unohtuneen perintölampun, pirtin ainoan valaisijan, pimeänä talvi-iltana kesken uusien asukkaiden illallisen.

Huumeita yritetään salakuljettaa kahdessa tarinassa. Mahtavatkohan ne liikkua enää niin minierissä harhautettujen turistien matkatavaroissa? Veijo Aleksi Postin tarinassa hyväuskoinen vanha pari on lomamatkalla Las Palmasissa. Kaino Ranén tarinassa tottumaton matkailija sotkeutuu Mexicon huumekartellien välien selvittelyyn. Olisiko vauhdikkaan tarinan taustalla liian paljon katsottuja viihdejännäreitä? Myös Maire Niittylän tarina on matkailusta. Halpamatka vinksahtaneen naapurin kanssa menee pahasti pipariksi.

Väärinkäsityksen aiheuttamasta kauhukokemuksesta kertoo Anita Sällbergin Menneisyys tavoitti Juulian.

Eeva Meriläisen Mustissa tulppaaneissa kuolleeksi julistettu aviomies elää viruen vaimon kiikuttamilla viinoilla lukitussa kellarikomerossa eikä suostu kuolemaan. Ari Heikkilän tarina Lapin kullankaivajista on surrealistinen, ehkä vain minusta. Scifiksi sen sijaan luokittelen Iiris Liliendalin ruotsiksi kirjoittaman tarinan Agnes. Siinä on risteytetty ruukkuruusuja ja ihmisgeenejä ruukkuihmisiksi yksinäisten seuraksi. Kehitys karkaa käsistä ja alistetut olennot ottavat vallan.

Houkutus lähteä Tukholmaan. Minäpä tyttö lähden ja otan monta kirjaa matkalukemiseksi. Heidi Könnäksen Dora Dorakin vielä lukematta. Tsau!

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Viihderomaani Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Houkutus. Jännityskertomuksia

  1. Kerttu Jokela sanoo:

    Anneli hyvä!
    Kiitos kommenteistasi! Olen aloitteleva novellisti ja kiinnitin kuitenkin huomiota omalta kohdaltani kirjaesittelyssäsi yhteen kohtaan ”… mutta on kovin kummallista, ettei miesseuraa netin kautta etsivä Sirkka-Liisa tunnistaisi lukuisissa puhelinkeskusteluissa omaisuushuijaria entiseksi miesystäväkseen. Ääni on armottomin paljastaja!”
    Käsittääkseni pidän erossa mainitsemani miehet. Lars-Åke on tyypillinen ruotsalaisen yli 50-vuotiaan useimmiten keskiluokkaistaustaisen miehen nimi. Hän puhuu ruotsia. Entinen avomies Timo on taas hyvin tyypillinen suomalainen miehen nimi. muun muassa yksi Seitsemän veljeksen veljeksistä.
    Olisiko minun pitänyt korostaa, että Lars-Åke puhui kielenkäytössä oli hiven jotain murretta tai sitten ei jälkeäkään. Olisiko minun pitänyt antaa myös Timolle suomen ja ruotsin kieletadoille jonkinlainen arviointi?

    Ystävällisin terveisin
    Kerttu Jokela

    • Kerttu Jokela hei, katsoin novellinne lopun uudelleen, jonka johdosta poistin jutustani lauseen, joka perustuu väärinymmärrykseeni. Anteeksi! Ymmärsin ensin lukiessani, että huijari-Larsiksi paljastui entinen avomies Timo, mutta lauseesta käy kyllä ilmi, että uhriksi joutunut Sirkka-Liisa alkoa epäillä entisen avomiehensä olleen kimpassa huijari-Larsin kanssa ja käyttäneen häntä työrukkasenaan.
      Murteellinen kieli on paljastava, mutta vielä paljastavampi on äänen väri. Eli tuttu henkilö ei voi leikkiä kolmatta henkilöä niin, ettei äänen väri paljastaisi. Tässä tapauksessa henkilöt ovat vielä eri kansalaisuutta, toinen äidinkieleltään ruotsalainen, toinen suomalainen.
      Anneli Kajanto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s