Kolmannen valtakunnan vieraat II: Ukko-Pekka

Uusien tutkijasukupolvien tehtävänä on syventää lähihistorian ymmärrystä uusin tulkinnoin.

Uusien tutkijasukupolvien tehtävänä on syventää lähihistorian ymmärrystä uusin tulkinnoin.

Pehr Evind Svinhufvud oli aito Saksan ystävä. Hän oli tasavallan presidentti kuusivuotiskauden 1931−1937, kunnes sosiaalidemokraattien kyllästyttyä oikeistokomentoon presidentiksi valittiin maalaisliiton Kyösti Kallio. Presidentiksi tultuaan Kallio nimitti historian ensimmäisen punamultahallituksen ulkoministerinä Rudolf Holsti.

Markku Jokisipilän ja Janne Könösen teoksesta Kolmannen valtakunnan vieraat piirtyy kuva tappiostaan katkerasta ex-presidentistä. Tosin Svinhufvud on laajassa teoksessa sivuosassa. Huomattavasti keskeisimpiä kirjassa ovat marsalkka Mannerheimin Saksa-suhteet.

Välittömästi häviönsä jälkeen Svinhufvud matkusti Saksaan hoitamaan terveyttään. Svinhufvudin, kuten Mannerheiminkin, Saksaan suuntautunut terveysturismi sisälsi myös vankkoja poliittisia elementtejä, tapaamisia ja keskusteluja. ”Joutomieheksi” mainitun Svinhufvudin kerrotaan viipyneen Berliinissä niin kauan, että lähetystöneuvos Toivo Heikkilä nimitti sitä työlääntyneenä lähetystössä asumiseksi.

Svinhufvud oli Suomen valtiojohdolle epälojaali tai oikeammin ajoi omaa politiikkaansa. Teoksen mukaan hän haukkui Saksassa ulkoministeri Holstin Saksaan päin pidättyväisen, Pohjoismaihin suuntautuvan ja Neuvostoliittoon keskusteluyhteyttä (tosin miedosti) hakevan ulkopolitiikan. Ex-presidentti tarjosi ajatuksiaan muiden muassa Himmlerille ja joillekin korkeille virkamiehille.

Näin Jokisipilä ja Könönen kirjoittavat:

Hävittyään presidentinvaaleissa 1937 P.E. Svinhufvud ryhtyi kapulaksi istuvan hallituksen ulkopoliittisissa rattaissa. Virkakautensa viimeisinä päivinä Suomen ulkopolitiikan johtaja totesi lähettiläs Blücherille Neuvostoliiton olevan Suomen ainoa vihollinen ja Saksan ainoa maa, joka pystyisi Suomea auttamaan. Ukko-Pekka toivoi kuitenkin, että saksalaiset viivyttäisivät maihinnousuaan siihen saakka, että puna-armeija olisi hyökännyt Suomen itärajan yli!

Siis kaksi ja puoli vuotta ennen talvisodan syttymistä! Svinhufvudin kerrotaan korostaneen, että Neuvostoliiton viholliset tulisivat aina olemaan Suomen ystäviä. Teoksen johtopäätösosassa Jokisipilä ja Könönen muistuttavat painokkaasti, että kaikkinaiset Neuvostoliitolle vihamieliset ja uhittelevat sekä natsi-Saksaa liehakoivat äänet kantautuivat myös Kremlin tietoon eivätkä jääneet vaille sotilaspoliittisia johtopäätöksiä.

Kolmannen valtakunnan vieraat -teoksen mukaan saksamielistä 1930-luvulla oli näkyvä, kuuluva ja vaikutusvaltainen oikeistolainen kulttuuri-, tiede- ja sotilaseliitti, muttei kansan ylivoimainen enemmistö. Se tiedettiin myös natsi-Saksassa, vaikka Svinhufvud muiden Saksan ystävien tavoin vakuuttikin muuta ja kiisti jyrkästi Suomessa elävät brittisympatiat.

Svinhufvud matkusti Berliiniin myös talvisodan lopulla, maaliskuussa 1940, vain kokeakseen jäävänsä ilman vastarakkautta. Saksa, joka oli solminut Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen salaisine lisäpöytäkirjoineen, otti Suomeen etäisyyttä. Teoksessa kerrotaan ex-presidenttimme loukkaantuneen syvästi saamistaan tylyistä rukkasista.

Mutta tuuli kääntyi. Tuli välirauha, aseveljeys, Barbarossa-suunnitelma ja jatkosota. Saksa-ystävät saivat revanssin, ja se tempaisi mukaan myös maltillisempia poliitikkoja ja vaikuttajia. Kunnes, niin kunnes. Saksan sotaonnen käännyttyä näkyvien Saksa-ystävien rivit alkoivat huveta. Etäisyydenottajien joukkoon kuului myös V.A. Koskenniemi. Kaikkein uskollisimpien uskollisuus ei horjunut, kuten Pehr Evind Svinhufvudin.

Ex-presidentti muiden muassa kutsui Helsinkiin kokouksen, jonka teemana oli ”englantilais-amerikalaisen propagandan” vastustaminen. Läsnä olivat matemaatikko Rolf Nevanlinna, kustantaja Heikki Reenpää ja entinen kansanedustaja Martti Pihkala, ”Tahko” Pihkalan veli. Vielä 1944 Martti Pihkala levitti yhdessä saman vuoden helmikuussa kuolleen ex-presidentin kanssa kirjoittamaansa kirjaa Pehr Evind Svinhufvud: Testamentti kansalleni. Siinä vaadittiin Suomen pysymistä Saksan rinnalla loppuun saakka.

Ukko-Pekan Saksa-sympatian juuret ovat kaukana, välietappeina kuningashanke ja unelma Itä-Karjalan valloituksesta saksalaistuen turvin. Sympatiat eivät laantuneet kansallissosialistien toteuttaessa brutaalia valtaansa. Yhdentekevää ei näet ole se, että Suomalais-Saksalaisen Seuran (SSS), IKL:n ja Akateemisen Karjala Seuran aktiivia, toimittaja Erkki Räikköstä kirjoittajat luonnehtivat äärioikeistolaiseksi heimoaatteen veteraaniksi ja kansallissosialistiksi.

Suurin osa Kolmannen valtakunnan aikaisista Saksa-ystävistä oli ”myötäjuoksijoita” ja ”hyödyllisiä hölmöjä”. Räikkönen ei ollut. Hän oli kansallissosialisti ja julistautui myös itse sellaiseksi.

Miten Räikkönen tähän kuuluu? Hän oli vuodesta 1927 aina Svinhufvudin kuolemaan, vuoteen 1944, saakka P.E. Svinhufvudin yksityissihteeri.

Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi Annelin kirjoissa 12.1.2014.

Advertisements
Kategoria(t): Poliittinen historia, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s