Pohjoisen taivaan alla

Pohjoinen valo tallentuneena kirjan kansikuvassa

Pohjoinen valo tallentuneena kirjan kansikuvassa

Tiedättekö, mikä on pohjoinen valo? Minä opin sen juuri valokuvataiteilija Hannu Hautalalta, pohjoisen valon tallentajalta. Kolmen valokuvaajan, Hautalan, Lauri Kettusen ja Petteri Törmäsen luontokirja Pohjoisen taivaan alla (Maahenki 2013) on kunnianosoitus mestarille, Hautalalle, sekä pohjoiselle luonnolle ja valolle − lumen valolle.

Mutta annetaan Pohjoisen taivaan alla -teoksen tekstittäjän, Markku Turusen kertoa:

Aurinko kipusi juuri ja juuri näkyviin puiden takaa. Vaaran varjoisa rinne ja alhaalla levittäytyvä jokiuoma olivat epätodellisen sinisiä. Kuusten lumiset latvukset, joihin auringonvalo ulottui, hehkuivat purppuraisina. Maisema oli täynnä syviä sinisiä sävyjä…

Hetki kestää muutamia minuutteja: Aurinko maalaa oksalla tarkkailevan kuukkelin oranssisulat ja männyn rungon hehkuviksi, mutta luminen tausta heijastuu syvän sinisenä. Ilmiö on mahdollinen Koillismaalla ja Kainuussa, muttei enää pohjoisempana kaamosvyöhykkeellä.

Teoksen kanteen tuo pohjoinen valo on tallennettu, aitona. Mutta on siinä muutakin kiinnostavaa, naava. Kirjan tekijät jäljittävät harvinaiseksi käynyttä rihmanaavaa. Sitä he löysivät rajan takaa Paanajärveltä. Heidän tietämänsä mukaan sitä löytyy myös Oslon läheltä kansallispuistosta.

Rihmanaava on harvinainen naavalaji. Paanajärveltä sitä löytyi.

Rihmanaava on harvinainen naavalaji. Paanajärveltä sitä löytyi.

Paanajärvellä pidetään suut supussa:

Rihmanaavasta jotain kuulleet muuttuvat kuitenkin oudon vaitonaisiksi ja epämääräisiksi, kun tulee puhe naavan kuvaamisesta.

Pohjoisen taivaan alla on kuvattu Kuusamossa lisäksi Paanajärvellä. Siellä tunturit, kuten Päänuorunen, ovat korkeita. Niiden ylärinteillä kasvaa soita. Jyrkkien rinteiden ja kalliopahtojen reunustama pitkä Paanajärvi lepää tavallaan suppilon pohjalla, jolloin se kerää ja varastoi lämpöä pitkälle syksyyn. Järvi jäätyy epätavallisen myöhään, vasta joulun tietämissä.

Paanajärven luonto, fauna ja floora, poikkeavat, osin luonnonmuodostuksen, osin alueen eristyneisyyden vuoksi. Lauri Kettuselle tällä rajan taakse jääneellä luovutetulla alueella on henkilökohtainen merkitys: sieltä hänen perheensä joutui sodan jälkeen evakkoon. Isoisä Antti Pesonen oli vuonna 1892 Akseli Gallelan-Kallelan mallina maalauksessa Paimenpoika Paanajärveltä.

Eläimistä pääsevät muita seikkaperäisemmin esille Pohjoisen taivaan alla -teoksessa maa- ja merikotki, soiden uljas ja arka lintu kurki, kuningas karhu, peura ja hirvi sekä pohjoiset linnut, ennen muuta Kainuun ja Koillismaan nimikkolintu kuukkeli, pöllö, metso sekä ennelintuina pidetyt palokärki ja neuvokas korppi.

Kurki pesii suomättäälle ja varjelee erityisen valppaasti kahta munaansa.

Kurki pesii suomättäälle ja varjelee erityisen valppaasti kahta munaansa.

Kirja kertoo liki sukupuuttoon tapettujen merikotka- ja joutsenkantojen elpymisestä määrätietoisella työllä. Lintujen kuninkaan, maakotkan, reviiri saattaa olla jopa 300 neliökilometriä – käsittämätön määrä siis. Poro-parat joutuvat kärsimään paarmoista, polttiaisista, killiäisistä, kärpäsistä, mutta ennen muuta saulakoista ja kurmuista. Poroja piinaavaan kesäjakson nimi on räkkä.

Saulakat pyrkivät roiskaisemaan siemenensä suoraan lennosta poron sieraimiin, ja onnistuessa niitten toukat kehittyvät poron nielussa. Kurmut taas laskevat munansa poron nahan alle. Nykyään on varsinkin kurmuja vastaan kehitetty rokotteita. Räkän takia porot vaeltavat mielellään tuulisilla tuntureilla ja vaaroilla.

Kokkolinnut, kotkat, tarkkailevat avaraa reviiriään tykkylumisissa puissa.

Kokkolinnut, kotkat, tarkkailevat avaraa reviiriään tykkylumisissa puissa.

Uljas hirvi oli karhun tavoin pyhä eläin. Turunen kertoo teksteissään eläimiin liitetyistä merkityksistä mutta ennen muuta siitä, miten luonto on inspiroinut taiteilijoita, Kalevalasta lähtien.

Talven ja lumen aika tuntuu olevan luonnossa viihtyville luontokuvaajille kiinnostavinta aikaa. Mutta vuodenkierrossa saapuu aina myös kesä, jota Turunen kuvaa lintujen konserttien vuoksi kapellimestari Kesäksi ja koreografi Kesäksi.

Lopuksi, tiedättekös mikä on metsänpeitto? Metsänpeittoon joutuneelle tuttu maasto muuttuu oudoksi. Hän on eksyksissä, eivätkä toiset näe eivätkä löydä häntä.

On kerrottu metsänpeittoon joutuneesta lehmästä, jota etsijä luuli kiveksi ja istui sen päälle lepäämään. Joskus metsänpeitosta pääsee omia aikojaan, toisinaan lumouksesta vapautumiseen tarvitaan taikoja, mutta metsänpeittoon voi kadota myös lopullisesti.

Talvista Paanajärveä

Talvista Paanajärveä

Jälleen hienostunut, hieno luontokirja käsissämme!

Mainokset
Kategoria(t): Luontokirjat Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s