Joulun kirjoja

Sekin joulu meni. On aika tarkastella, mitä kirjoja lahjapaketteihin suhahti ja mitä kirjoja sieltä purkautui esille.

Olen koko loppuvuoden fillaroinut vaarallisen pimeällä pyörällä (pyörän lamppu ei riitä antamaan valoa reitilleni, vaikka vastaantulevat saavatkin heikon viestin jostakusta edestäpäin lähestyjästä). Siksipä omasta lahjapaketistani purkautui tuikitarpeellista valaisuvälineistöä. Siis otsalamppu ja sen semmoista hyödyllistä.

Joulun jälkeen tuli yllärilahjakirja ystävältä: Koduköögi meistriklass; Retseptid ja juhised koduseks söögitekemiseks (Kotikeittiön mestariluokka; Reseptit ja ohjeet kotoiseen ruuanvalmistukseen). Aion hyödyntää valikoituja reseptejä jo Uudenvuoden aaton vieraillemme.

Itse noudatin lahjavalinnoissani peruskaavaa: Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Siis kirjoja.

Aviomies sai Markku Jokisipilän ja Janne Könösen Kolmannen valtakunnan vieraat; Suomi Hitlerin saksan vaikutuspiirissä 1933−1944 sekä Antti Kujalan Neukkujen taskussa? Kekkonen, Suomen puolueet ja Neuvostoliitto 1956−1971. Vankka peruste valinnoille on totta kai myös se, että haluan lukea ne itsekin.

Poikani sai minulta Maahengen hurmaavan luontokirjan Pohjoisen taivaan alla. Sen kolmesta mestarivalokuvaajasta tärkein on vanha luontokuvaajakonkari Hannu Hautala. Miniäni sai Hannu Mäkelän romaanin Pushkinin enkeli ja naapurin Riia (13) Salla Simukan Lumikki-sarjan ilmestyneet osat.

Joulupyhinä luin Mikko Rimmisen Hipan – juoksulenkkien, elokuvien, silkan oleilun ja seurustelun lomassa.

Mitä kirjoja sinä annoit ja mitä sait? Tai mitä jouluviikolla luit? Kerro niistä. Olisi kovin mielenkiintoista kuulla.

Advertisements
Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Joulun kirjoja

  1. Kimmo Eskola sanoo:

    Hei Anneli, Minulla on tapana lukea lomittain sekä faktaa että fiktiota. Kieliäkin vähän sekoitellen. Fiktiota luen yhden kerrallaan, mutta faktapuolella on usein kirjanmerkki monen kirjan välissä. Joulunpyhinä ja nyt välipäivinä olen fiktiopuolella nostalgoinut Amerikan etelävaltioiden muistoissa. Innoitteen sain New York Review of Books’ista. Wilton Barnhardin ”Lookaway, lookaway” oli nautinto lukea. Nyt luen Stockett’in ”Help’iä”, joka on suomennettukin nimellä ”Piiat”. Elokuvakin on tehty ja nähty täälläkin, mutta minulta se meni ohi. Olen välillä vilkaissut käännöksen kielivalintoja, ja on kyllä todettava, etteivät ne ollenkaan tavoita alkukielen piikojen murreilmaisua. Kirja on mainio. Faktapuoleni näyttää tällä hetkellä painottuvan kommunismin ja sen jälkiselvittelyiden aikaan. Kolmessa kirjassa on puolivälin paikkeilla kirjanmerkki, kaikki hyvin kiinnostavia. Kirjapäiviltä on peräisin Paltemaan ja Vuoren Kiinan kansantasavallan historia. Sutelan Ruplan maa tuli isänpäivänä. Nyt jouluna tuli tyttäreltä Anne Appelbaumin ”Iron curtain – the crushing of Eastern Europe”. Niihin menee vielä jonkun verran aikaa. Suosittelen myös Karen Ericksonin vuonna 1960 tekemiä haastatteluita Helsingissä. Kirja on nimeltään ”Tehtävä Helsingissä” ja siinä on haastateltu Suomen kaikki keskeiset päättäjät vuonna 1960. Erikoinen dokumentti. Että semmoista ajankulua. Kaikkea hyvää ensi vuodelle. Kimmo

  2. Kimmo, tuo kirjalistasi herättää syvää kunnioitusta ja ihailua. Olen päästänyt kielivalmiuteni sen verran huonoksi, että faktakirjallisuus tökkisi pahasti ja veisi hävyttömän paljon aikaa. Mutta siksipä se (lukeminen englanniksi/ruotsiksi) ei kehitykään. Listasi on myös hieno siksikin, ettei se koostu kotimaisen julkisuuden kohutuimmista ja tunnetuimmista uutuuskirjasta, vaikka kaikki kunnia niillekin. On ilmestynyt monen monta tosi upeaa lähihistoriaa käsittelevää teosta.
    Kiinan historiaa on jonkin verran tullut kahlatuksi, joten sillä ei hoppua. Pöydälläni on sen sijaan syksyllä ilmestynyt Michael Axworthyn IRANIN HISTORIA, jonka aioin lukea alkutalvesta.
    Anneli

  3. Anitta Pehkonen sanoo:

    Annoin lahjaksi Alice Munron kirjoja, Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, Peter Hoegin Nainen ja Apina, Jo Nesbon Pelastaja, Jari Tervon Esikoinen ja Tiitiäisen Satupuu Kirsi Kunnakselta. Sain lahjaksi riikka Pelon Jokapäiväinen… (nyt siis 2 kpl perheessä) Elif Shafakin Kirottu Istanbul, Fitzgeraldin Kultahatun , Pirjo Tuomisen Naistenvalssin ja Kotiopettajan. Olen lukenut tähän mennessä Tove Janssonin Kesäkirjan, Groultin Rakastajatteren ( molemmat ystävieni suosikkilistalta. Hankin Antikvariaatista ennen lomaa).

    • Oh-hoh, Anitta! Ja sinun kun ei pitänyt ehtiä lukea väitöstutkimuksesi ulkopuolelta mitään muuta! Aika komea lista. Toivottavasti jompikumpi Riikka Pelon kirjan ostaneista huomasi säilyttää ostokuitin. Tilalle tarjolla paljon, paljon laadukasta ja mielenkiintoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s