Kirje Joulupukille

joulupukkiKunnioitettu Joulupukki! Kirjoitan Sinulle pitkästä aikaa. Miksi nyt? Tunnustan, että yhtenä syynä on kokeilla, millaista on kirjoittaa kirje aikana, jolloin kirjeet ja niiden myötä kirjeidenkirjoittamistaito ovat katoamassa tekstiviestien ja sosiaalisen median pyryyn. Jopa parin postikortin lähettäminen ikääntyneille sukulaisille ulkomaan matkalta tuntuu jo Teolta.

Ensiksi on syytä kiittää siitä, että olet tuonut tullessasi niin monet joulut lapsuudessani ja aikuisuudessani. Lapsuudenkotini oli ahnas kirjoille. Silti kirjoja ei juuri ollut. Ensimmäiset, Tammen kultaiset kirjat, sain juuri Sinulta.

Muistathan ne lumoavat pikkukirjat, Mikki-hiiren kuuraketti, Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen ja Peter Pan? Sittemmin ne ovat kuluneet jo kolmen lapsisukupolven käsissä – yhä vaan yhtä rakastettuina ja haluttuina. Tai muistatko tuomasi hellyttävän ja riemastuttavan Hiirten jouluvanukkaan? Hiiret sekoittivat taikinaan Mimmi-hiiren ideasta pähkinöiden, rusinoiden ja juuston lisäksi kynttiläntalia ja ensimmäiset maistajat, Paavali-hiiri ja Valmu-nukke, saivat vanukkaasta vatsakipuja.

Sitten tulivat Nuorten toivekirjat, kiihottavat ja jännittävät. Parhaiten muistan niistä Paatsamakartanon vieraat. Kiitos niistä!

Myöhemmin meistä varattoman maalaiskodin lapsista tuli uutteria kirjaston käyttäjiä. Omalla tavallasi opetit meitä siihen herättämällä lukemisen nälän.

Miten olet voinut? Olen syksyisin aina hieman huolissani, pidätkö huolta kausirokotuksistasi. Jos sairastuisit juuri jouluksi, luvuttomissa kodeissa joulu olisi pilalla. Ainakin tarvittaisiin määrättömästi sijaisjärjestelyjä ja pätkätyökeikkoja. Mutta taidat olla ”tervaskanto” – tiedäthän tamperelaistutkijan Antti Hervosen yli 100-vuotiaat tervaskannot lääketieteellisenä tutkimuskohteena? Onko huomannut pyytää Sinua tutkimuksiinsa?

Joulupukille osoitetussa kirjeessä kuuluisi olla pitkä lahjatoivelista. Voisin tietysti kertoa, mitä kaikkea voisit tuoda perheelle ja naapurin Riialle. Mutta se veisi minulta itseltäni antamisen ilon.

Itselläni tuntuu olevan kaikkea – paitsi riittävästi aikaa käyttää sitä kaikkea. Aikaa ei voi kuitenkaan pyytää joululahjaksi. Mutta voisit antaa hyviä vihjeitä. Sinä kun olet vallankin jouluaattona ajan käytön virtuoosi, miten oikein hoidat homman? Itseltä moneen paikkaan samanaikaisesti ehtiminen menee auttamattomasti sähellykseksi.

Aikaa kaipaan musiikin rauhaisaan ja syventyneeseen kuunteluun ja kirjojen lukemiseen. Taivas, että taas tänä syksynä on ilmestynyt niin paljon mielenkiintoisia kirjoja!

Mieli palaa aina talven taituttua Lapin laduille.

Mieli palaa aina talven taituttua Lapin laduille.

Mutta yhden vihjeen antaisin sentään. Kaipaan ihan vimmatusti Lapin aurinkoisille keväthangille. Etkös kutsuisi minua Korvatunturin laduille? Olen meluton luonnossa liikkuja, joten kevätnokosia nukkuva väkesi ei siitä mitenkään häiriintyisi. Riittäisi, että pyytäisit talonmiestäsi (kai Korvatunturilla on sentään semmoinen) ajelemaan umpeen pyryttäneet ladut silloin tällöin auki.

Hyvää Joulua Sinulle ja Korvatunturin väelle toivottaen
Anneli

Advertisements
Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kirje Joulupukille

  1. makuokka@mappi.helsinki.fi sanoo:

    Hei, Anneli!

    Sinun kirjeesi Joulukille oli todella sydäntä sykäyttävän lämmin ylläri!

    Kiitoksia!

    Ja Hyvää Joulua ja Onnelista Uutta Vuotta Sinullekin!

    t. Martti K.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s