Susanna Alakoski: Köyhän lokakuu

"En tiennyt että olimme niin köyhiä kuin olimme."

”En tiennyt että olimme niin köyhiä kuin olimme.”

”Jos on köyhä, ei ehkä pärjää koulussa. Köyhällä on nälkä, eikä kotona ole ruokaa. Silloin on vaikea jaksaa koulussa.” (Alexandra, 7 v)
”Jos käyttää samoja vaatteita kolme viikkoa, siitä huomaa että joku on köyhä.” (Tim, 10 v)

Susanna Alakosken (s. 1962) kirja Köyhän lokakuu (Oktober i Fattigsverige. Dagbok) on kirja köyhyydestä ja (kasvavasta) asunnottomuudesta kansankoti Ruotsissa. Muistattehan ruotsinsuomalaisen Alakosken, joka hätkähdytti Ruotsia ja vanhempiensa kotimaata Suomea siirtolaisromaanillaan Sikalat (Svinalängorna) sekä narkkari- ja vankilakundi-pikkuveljensä Joukon elämää esikuvana pitäneellään kirjalla Hyvää vangkilaa toivoo Jenna.

Köyhän lokakuu on sekoitus sosiaalipoliittista pamflettia, arkipäivän tapahtumia kirjavaa päiväkirjaa, kirjailijan nykypäivää luennoitsijana ja kolumnistina poliittisine kannanilmaisuineen sekä kirjoittajan elämänkertomusta. Pohjana on Alakosken sosiaaliviranomaisilta ja poliisilta saamat lapsuuden perhettä koskevat asiapaperit. Niitä on paljon, ainakin kuusi sataa, pääosin 1960- ja 1970-luvuilta.

Lisäraportti, Ystadin kunta 16.11.1966 (Alakosken perhe)
A:n perheessä on kaksi aikuista ja kolme lasta, iältään kuusi ja viisivuotiaat sekä neljä kuukautta. Perheen asunto on huonokuntoinen. Siellä on kylmää ja epäviihtyisää. Käynnin aikana keittiön ikkuna oli mennyt rikki, ja se oli paikattu pahvilevyllä. Alakosken lapset eivät vaikuttaneet suoranaisesti kärsivät kylmästä, mutta rouva A vaikutti alakuloiselta ja uupuneelta.

Henrik Tikkasta lainaten inflaatio takaa sen, että köyhyyden arvo säilyy. Absoluuttisena vai suhteellisena? Alakosken puolielämänkerrallisessa kirjassa lapsuus on selviytymistaistelua: isä on suhteellisen aina humalassa, isä lyö suhteellisen usein äitiä, jääkaappi on suhteellisen usein typötyhjä, äiti yrittää suhteellisen monesti itsemurhaa.

Silti köyhyys näyttäytyy absoluuttisena. Perheen tulot eivät riitä välttämättömimpäänkään, vaikka isä tuhoaa terveyttään asbestipölyssä laivojen purkutyössä. Yhteiskunta takavarikoi maksukyvyttömältä perheeltä television ja lopulta pölyimurin, myötätunnosta jälkimmäisen kuitenkin vasta joulun jälkeen.

Luin urheasti toista sataa sivua. Sitten kysyin itseltäni: Onko minun pakko lukea kirja aina loppuun, vaikka lukeminen olisi muuttunut vastenmieliseksi? Susanna Alakoski on tunnollinen ja velvollisuudentuntoinen nainen, joka kirjoittaa sitkeästi tekstiä jokaiselle lokakuun päivälle, vaikka sanottava tuntuu välillä sanojen pyörittelyltä tai kirjailija jäsentää köyhyyttä sosiaalisena ilmiönä yhä uudelleen.

(Velvollisuudentuntoinen hän oli jo lapsena. 14-vuotias Susanna varasti työpaikastaan vanhemmilleen säilykekurkkuja, puolukkahilloa, sieniä, lehtipihvejä, näkkileipää, juustoa, voita. ”Reipas tyttö, sanoi isä saadessaan tuliaiset.”)

Minäkin olen velvollisuudentuntoinen. Olinhan saanut kirjan pyynnöstä suomalaiselta kustantajalta, Schildts & Söderströmiltä. Ja olisiko minulla moraalista oikeutta olla kuultelematta kirjailijaa? Hänellä on pakottava tarve kirjoittaa ja kertoa. Tarve on suorastaan maaninen.

Pidin tauon ja luin välissä kasan muita kirjoja. Sitten luin Köyhän lokakuun loppuun ja päästin sen koskettamaan itseäni, syvemmälti.

Olin tyytyväinen, että luin. Vasta kokonaisuus tekee teoksesta kokonaisen. Kesken jätetyssä kirjailija jäisi kiertämään mustaa, raskasta möykkyä, suomalaisittain ”kiertämään kuin kissa kuumaa puuroa”. Köyhyyteen liittyy häpeä. Köyhyys on rumaa, resua ja likaista. Mustaan möykkyyn on päästävä käsiksi.

Lukijalle jää tunne, että vasta kirjan loppupuolella Susanna Alakoski avaa häpeän suljetuimmat komerot. Vai avaako joitakin koskaan? Tai tarvitsisiko avata kaikkea julkisesti koskaan, edes oman vapautumisen toivossa? Tuli tunne, ettei Alakoski vapaudu täysin ikinä, ei vaikka ”tuotteistaisi” kirjailijana köyhyyden ja kokemuksensa.

Kenties tabuja nousee pintaa yhä. Vaikkapa 15-vuotiaana koettu abortti, jonka hän nyt mainitsee yhtä samantekevänä kuin hammaslääkärillä käynnin. Oliko se samantekevä?

Hän kirjoittaa luokkajakoa syventävästä politiikasta. Hän kirjoittaa asunnottomuudesta. Hän aistii seismologin herkkyydellä talven ja pakkasen tulon, purevan tuulen ja rankkasateet muistaen kadulla makaavat asunnottomat. Kodittomia Ruotsissa on arviolta 18 000. Hän kirjoittaa kekseliäistä ja rohkeista sosiaalityöntekijöistä, vaikkapa Gunnarista, joka viitsii ja uskaltaa toimia, jos on tarve ratkaista avuntarve.

Yksinäisyys on yksi Köyhän lokakuun avainkäsitteistä, kuten häpeä. Vaikka köyhyys on kokijalleen pysyvä muisto, kuin liima tai terva, köyhyys ei tallennu. Köyhä ja huono lahoavat ja katoavat, vaikka köyhyys itse ilmiönä ei katoaisikaan:

”…köyhälistön ehtoihin kuuluu myös se että menneistä ajoista ei ole olemassa todisteita. Omilta vanhemmilta ei luonnollisista syistä ole jäänyt kirjeenvaihtoa, päiväkirjoja, pianosävellyksiä, hauraita pieniä akvarelleja tai mitään muutakaan sen tapaista. Heistä ei ole kirjoitettu elämänkertoja, eikä sanomalehtien palstoilla ole julkaistu heidän kuolemansa jälkeen muistosäkeitä. En siis voi tietää onko suvussani esiintynyt luovuutta, todennäköisesti on, vaikka sitä ei ole koskaan ilmaistu.”
(Elsie Johansson antologiassa Tala on klass, 2006)

Kirjailijat kirjoittavat normaalisti useampia kirjoja samasta aiheesta. Aiheet eivät koskaan lopu. On vain uusia jalanjälkiä joissa kulkea, Susanna Alakoski kirjoittaa lopuksi.

Köyhän lokakuu. Schildts&Söderström, 2013, 330 sivua, suomennos Katriina Huttunen.

Mainokset
Kategoria(t): Muistelmat ja elämänkerrat, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s