Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Vanessa & Virginia hehkuu väreissä.

Vanessa & Virginia hehkuu väreissä.

Susan Sellers on nuori brittiläinen kirjallisuuden professori, joka on erikoistunut muiden muassa Virginia Woolfin (1882−1941) tuotantoon. Vanessa & Virginia (Into 2013) on hänen ensimmäinen romaaninsa. Sen ydinhenkilöt ovat Vanessa Bell, Virginia Woolfin isosisko, kuvataiteilija, kutsumanimeltään Ness sekä Virginia, kirjassa ”sinä” tai ”hän”, perheen kesken Ginny, Ginia tai Billy.

Ääni on Vanessan.

Kirja kertoo sisarusten keskinäisestä kiintymyksestä, rakkaudesta, ihailusta, kilpailusta, kateudesta, mustasukkaisuudesta, häijyydestä ja huolesta – siis tyypillisistä sisarväleistä, paitsi että kyseessä on kaksi aikakautensa tunnettua taiteilijaa ja luovaa lahjakkuutta, joista molemmat tarvitsivat oman elintilansa ja näkyvyytensä. Lähisukulaisuus sekä hylkii että vetää puoleensa.

Nostan katseen sivulta ja yritän katsoa taaksepäin, menneisyyden syrjäkujille. Nyt minusta tuntuu ällistyttävältä, että selvisimme tuosta ajasta [nuoruudesta]. Vain sinulle saatoin tunnustaa osan siitä, mitä tunsin. Vain sinä jaoit unelmani. Salaa, mutta vähitellen, yhä päättäväisemmin, luonnostelimme elämää, jossa olimme kumpainenkin vapaa harjoittamaan valitsemaamme taidemuotoa./ Kumpikaan meistä ei oivaltanut, kuinka paljon uhrasimme siinä sivussa. Lepyttelimme toinen toistamme liioittelemalla eroavaisuuksiamme, luopumalla kaikista vaatimuksista toisen alueelle. Minä, aina vähemmän taitavana kielellisesti kuin sinä, luovutin sanat sinulle kokonaan. Itselleni otin maalauksen.

Ness hahmottaa maailmaa väripalettinsa ja sommitelmiensa kautta, tulkitsee ja keskustelee maalausten kanssa. Hän maalaa sensuelleja ja värikylläisiä töitä, lukukokemuksen mukaan oman elämäntyylinsä ja persoonansa heijastumia. Kuvaukset taiteilijan työskentelystä ovat hienoja ja hienostuneita.

Mutta Ness on myös Virginian näkevin ja oivaltavin lukija, kuten Majakan ilmestyttyä:

Jälleen kerran olit kertonut meidän tarinamme, mutta tällä kertaa tavalla, joka silloitti kuilun elämänkerran ja taiteen välillä. Olit kuvannut äidin ja isän tavalla, joka salpasi henkeni.

Sellers kuvaa Vanessa Bellin maailman hyvin fyysiseksi, niin ruumiin eroottisissa nautinnoissa kuin kehon lamaantumisessa psyykkisestä kivusta. Kirjassa Vanessa rakastuu, rakastaa ja torjuu rakkautta, pettää ja hylkää kumppaninsa ja lastensa isän uuden rakkauden ehdottomuudella, käy rakkaudesta kauppaa, jos sen saamisen hintana on kumppanin homoseksuaalisten suhteiden hyväksyminen ja jopa tämän rakastajan hyväksyminen perhepiiriin.

Naisten lapsuudenkodin Sellers kuvaa yläluokkaiseksi ja kurinalaiseksi. Elämä on työtä ja velvollisuuksia. Toista huomioiva, kohtelias käytös on ehdoton normi. Siksi myös piikit ja haavoittaminen on opittu pukemaan hienostuneeseen muotoon. Viktoriaanisuus purkautuu aikuisuudessa vapauden tinkimättömyytenä.

Mutta on myös kysymys vallasta ja niskan päällä olemisesta, kuten ihmissuhteissa niin usein. Kun Vanessan taidenäyttelystä Lontoossa tulee juhlittu voitto, kutsuttujen joukossa on luonnollisesti myös Virginia. Läpimurron tehnyt, kuuluisa Virginia Woolf täyttää sisään astuessaan tilan.

”Ah, jumalainen Virginia, aiheuttamassa tavanomaista kohinaa!” … Minun olisi pitänyt tietää, että jopa minun näyttelyssäni sinä varastaisit parrasvalot.

Vanessa & Virginia ei ole Virginia Woolfin elämänkerta. Siksi Virginia Woolfin itsemurha tulee töksähtäen, vaikka lukija tietää sen tulevaksi. Sitä ennakoivat ainoastaan monien läheisten ihmisten, ystävien, perättäiset kuolemat, eräänlaisina enteinä.

Susan Sellers loikkii elämänkaaren suurtenkin tapahtumien yli ja jättää hukuttautumiseen johtavat syyt selittämättä. Päinvastoin, syntyy kuva Virginiasta lukijoiden ihailemana, useimmiten eloisana seurapiirinaisena, nokkelana ja nauravana. Itsemurhan partaalla käy sen sijaan Vanessa hävittyään monivuotisen rakastajansa, taiteilija Duncan Grantin tämän uudelle homorakkaudelle.

Kirja päättyy Virginia Woolfin kuolemaan, mutta mielestäni jättää selittämättä sen. Lukijan täytyy tietää.

Vanessa & Virginia on lumoava, kaunis ja kiehtova kirja.

P.S.

Virginia Woolf on ainakin kolmella tavalla esillä kirjallisuussyksyssämme.

Mia Kankimäki analysoi teoksessaan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013) Virginia Woolfin kapeaa ja vääristynyttä kuvaa japanilaisen 1100-luvun hovinaisen Sei Shōnagonin Tyynynaluskirjasta ja etsii syitä siihen. Teokselta ilmestyi juuri Virginia Woolfin laaja esseekokoelma Kiitäjän kuolema ja muita esseitä ja jo syksyn alussa ilmestyi Into-kustannukselta Susan Sellersin Vanessa & Virginia.

Mitä ilmeisimmin sattuman tuomaa samanaikaisuutta, missä uskon yhden herättävän mielenkiinnon toiseen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Vanessa_Bell

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Löydöt Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s