Laura Gustafsson: Anomalia

Laura Gustafsson muistuttaa Anomaliassa ihmisen vastuusta, jota on helppo paeta luvuttomin verukkein.

”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” 1 Moos. 9:6.

Ja ihminen oli hedelmällinen ja lisääntyi. Tracy Connelly, synt. 1981, narkomaniäidin laiminlyömä huostaanotettu, synnytti neljä lasta, nuorimpana heistä Baby P:n.

Elokuussa 2007 Baby P löydettiin kehdostaan kuolleena, laihana, yltä päältä pitkäkestoiselta ajalta mustelmilla, vasen korva repeytyneenä, syviä haavoja päälaessa, ensihampaat vatsalaukussa suuhun osuneen iskun seurauksena, lukuisista iskuista osin jo parantuneena, selkäranka murrettuna. Se oli katkaistu polven päällä, naks, naks, tekijänä äidin rakas poikaystävä, psykopaattinatsi Steven.

Näitä tracyjä ja steveneitä on paljon. Oikeudenkäynnissä äiti pysyi ilmeettömänä, mutta kuin poikaystävälle langetettiin vankilatuomio, häneltä pääsi hätääntynyt ”Ei-ei”.

Laura Gustafsson ei siteeraa Raamattua romaanissaan Anomalia. Mutta hän kirjoittaa Baby P:stä.

Anomalia: epänormaalius, poikkeavuus, poikkeus, epämuodostuma. Kirjan nimessä voisi olla kysymysmerkki. Sitä ei tarvita. Lukija lisää sen automaattisesti luettuaan Anomalian loppuun. Baby P:n kaltaisia lyhyen ja kurjan elämän kokeneita pikkulapsia on ”vauvojen taivaassa” tungokseen asti.

Sellaisen ”vauvojen taivaan” kauhugallerian kirjailija kirjoittaa teoksensa loppuun. Sellaisen läpi yrittää lentää lento Lontoosta Kolkataan (Kalkutaan).

Anomaliassa on kyse rankasta mutta myös hyvin tärkeästä romaanista. Laura Gustafsson esittää perustavaa laatua olevia seikkoja, jotka erottaisivat ihmisnisäkkään muista eläimistä. Ensin oli ”sielu”. Sitten väitettiin, ettei eläimillä ole tunteita. Kun sekin romuttui, keksittiin erottajaksi kieli.

Gustafsson on kirjoittanut alkuun Korkean veisun kielifilosofi Gudvig Wittensteinin nimiin. Kirjan loppuosassa on pitkä, kuunnelman muotoon kirjoitettu osio Toinen Kamalan kirja: Intialainen ihmissusi Lontoossa. Hakkaavan tökkökielen avulla Gustafsson osoittaa myös kielen heikkoudet erottavana tekijänä.

Kamala on susien pesästä löydetty ihmislapsi, toinen kahdesta, susien kasvatit, joita englantilainen orpokodin pitäjä ja lähetyssaarnaaja Joseph Singh yritti ”tieteellisenä” kokeena palauttaa ihmisiksi. Myöhemmin Singhin kirja itsestään ”susityttöjen” kasvattajana on osoittautunut väärennökseksi.

Mongoloidivauvansa Suomen Lapissa salaa synnyttävän lentoemännän menettely toisaalta sekä susilasten Amalan ja Kamalan kasvattaminen ihmisiksi toisaalta kutistaa rajan Homo sabiensin ja muiden nisäkkäiden välillä olemattomaksi.

Kun miehet ampuvat pesän suulle pentukatrasta hoitaneen naarassuden, Amalasta ja Kamalasta tulee oikeudettomia henkipattoja, lopun elämänsä vailla vähäisintäkään itsemääräämisoikeutta. Kamala viettää vuosia mielisairaalan sänkyyn raajoistaan kahlittuna, päässä usein muovinen kuonokoppa. Brittiläisiä hoitomenetelmiä 1920-luvulta.

Sillä näin kuuluu järjestys: kasvit, villieläimet, villi-ihmiset, hyötyeläimet, epäsikiöt ja heikkomieliset, intialaiset, britit, enkelit ja Jumala. Kasvit ovat mykkiä. Eläimet, villit ja epäsikiöt eivät osaa puhua, äännellä vain ja öristä. Niin ja elehtiä. Intialaiset puhuvat alempia kieliä ja huitovat käsillään, britit käyttävät englantia ja enkelit latinaa puhutellessaan ihmisiä. Kun enkelit ovat yhteydessä Luojaan, ne kommunikoivat mielten välityksellä. (Lähetyssaarnaaja Singhin palvelija Latika, Ensimmäinen Kamalan kirja)

Mitä vielä jää erottamaan eläimet ihmisistä ja ihmiseläimet muista eläimistä: Vaisto? Järki? Moraali? Kyky erottaa hyvä ja paha? Gustafsson puhuu lajille tyypillisistä ominaisuuksista ja lajikäyttäytymisestä. Kenties on pahuuteen taipuvaisia tai läpeensä pahoja eläinyksilöitä, kuten on pahoja ja läpeensä pahoja ihmisyksilöitäkin, Baby P:tä puolitoista vuotta pahoinpidellyt Steven yhtenä heistä.

On siis kyse ”niistä, sellaisista yksilöistä”.

Laura Gustafsson on sisällyttänyt romaaniinsa Vauvaevankeliumin. Nyt sormi osoittaa suoraan lukijaan itseensä, eikä sormea pääse pakoon. Kipu, kärsimys, tuska ja kuoleman kauhu tulevat nyt liki, ”hyötyeläinten” teurastuksen ja käytön kautta. Gustafsson, ”valkoinen ihmisnaaras, isojen ihmisapinoiden heimoa, kädellistä lahkoa” tekee kysymyksiä, joihin ei ole kanttia vastata kategorisesti ei.

Anomalia ei vapauta vastuusta.

Suomen Kuvalehden toimittaja oli kohtuuton kehnossa artikkelissaan numerossa 43 väittäessään suomalaisen kaunokirjallisuuden olevan alennustilassa. Tosi on, että paljon ilmestyy mitätöntä ja paljon lyhyen myyntikauden jälkeen silppuriin joutavaa. Mutta ilmestyy myös laatua, koskettavia, upeita kirjoja.

Laura Gustafssonin Anomalia kuuluu syksyn kirjalliseen aatelistoon. Henkilökohtaisella makulistallani sijoitan kirjan ilman muuta Finlandia-palkintoehdokkaiden joukkoon.