Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Laura Lyytisen kansisuunnittelu on napakymppi, kaikissa kolmessa kirjassa.

Laura Lyytisen kansisuunnittelu on napakymppi, kaikissa kolmessa kirjassa.

Luin nuorten (14+) kirjan − erehdyksessä, siis aikuisten kirjana. Salla Simukan trilleriromaani Valkea kuin lumi (Tammi 2013) on Lumikki-trilogian osista keskimmäinen. Ensimmäinen osa, Punainen kuin veri, ilmestyi viime keväänä ja kolmas, Musta kuin eebenpuu ilmestyy ensi keväänä.

Kirjoja yhdistää sama päähenkilö, suomalainen Lumikki, tyttö aikuisuuden kynnyksellä.

Ihan kiva erehdys! Valkea kuin lumi kävi nopealukuisesta välipalasta bussimatkallani Tallinnasta Kuressaareen (välillä syksyistä maisemaa katsellen), ja samalla sain maistiaisen nuorille suunnatusta kirjallisuudesta. Simukka kirjoittaa vetävästi, hyvällä tyylillä.

Itsenäisesti toimivissa sarjan tarinoissa Lumikki joutuu sotketuksi keitoksiin ja liemiin, joihin hänellä ei luulisi olevan osaa eikä arpaa ja jotka osoittautuvat lopulta hengenvaarallisiksi. Punainen kuin veri -kirjassa kyse on huumerikollisista.

Valkea kuin lumi
-osassa Lumikki on reissulla Prahassa, kun häntä seuraileva nuori nainen puhuttelee ja kertoo olevansa Lumikin sisko. Siitä alkaa…

Nuorille tarkoitetun jännärin juonikaava noudattaa samaa kuin aikuistenkin. Mutta siinä missä aikuisten trillerit mässäävät yhä sairaammalla ja sadistisemmalla väkivallalla ja kilpailevat murhien runsaudella, väkivalta ja väkivaltainen kuolema ovat Simukan kirjassa vain mahdollisuus ja todennäköisyys.

Yleinen kaava on tämä:

Kaikki sujuu aluksi normaalisti (Lumikki leppeällä ulkomaanmatkalla). Sitten tapahtumiin sekoittuu jotain häiritsevää, odottamatonta ja epänormaalia (Nuori tsekkinainen Zelenka esittäytyy Lumikin sisareksi ja kertoo heillä olevan sama isä). Alkaa arvoituksellinen sokkoleikki, missä on paljon kysymyksiä ilman vastauksia (Onko Zelenkan väite totta?). Kaikki ei ole muutenkaan kohdallaan ja kasvoton uhka kasvaa (Zelenka kuuluu suljettuun uskonlahkoon, jonka johtaja suunnittelee lahkolaisten joukkoitsemurhaa; Lumikki saa siitä vihiä ja hänet halutaan raivata tieltä).

Mitä enemmän päähenkilö (tässä Lumikki) kietoutuu mysteerin käänteisiin, sitä villimmiksi ja jyrkemmiksi muuttuvat tapahtumien kierrokset. Alkaa kilpajuoksu Hyvän ja Pahan välillä, mutta Hyvän ja Pahan kaikkia kasvoja ei pysty tunnistamaan (Onko uskolahkosta paljastusjuttua valmisteleva Jiři lintu vai kala, Lumikin puolella vai vastaan?).

Tapahtumat kärjistyvät ääripisteeseen, mutta päähenkilö venyy itsensä ylittäviin suorituksiin ja satumaisen hyvä onni osuu kohdallensa. Ja lopulta paljastuu myös se, puhuiko Zelenka totta.

Trilogiasta on kohistu paljon ja etupainotteisesti, sillä Lumikki-klassikosta kekseliäästi napatut nimet yhdistettynä vetävään juonenjuoksutukseen ovat siivittäneet kirjasarjan huimaan kansainväliseen menestykseen.

Käännösoikeudet on myyty ensimmäisen perusteella jo 30 maahan trilogian myöhempien osien vielä lymytessä kirjailijan koneessa ja aivoissa. Näin kai sarjoja myydään, ”sikoina säkissä”. Aikuisten jännityssarjoista esimerkkejä löytyy viljalti.

Tammen takana on Bonnier, jolla on kovat näytöt ruotsalaisen jännitysviihteen myynnistä maailmalle, Ruotsi-brändillä. Toivon, että Salla Simukka miellettäisiin maailmalla suomalaiseksi kirjailijaksi.

Erehdykseni kautta sain hyvän lahjavinkin: aion kääräistä jo ilmestyneet Lumikki-sarjan kirjat Riian (13 v) joululahjapakettiin.

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s