Jennifer Egan: Sydäntorni

Yhdysvaltalainen Jennifer Egan (s. 1962) sai Pulitzerin romaanistaan Aika suuri hämäys. Sydäntorni on toinen häneltä suomennettu.

Yhdysvaltalainen Jennifer Egan (s. 1962) sai Pulitzerin romaanistaan Aika suuri hämäys. Sydäntorni on toinen häneltä suomennettu.

Ihmiset ovat ikävystyneitä. He ovat pystyyn kuolleita! Mene mihin tahansa kauppakeskukseen katsomaan, minkä näköistä porukkaa siellä liikkuu. Minä harrastin sitä vuosikausia – ajoin viikonloppuna kauppakeskuksiin, istuin siellä katselemassa ihmisiä ja mietin mikä on vialla… Kyse on mielikuvituksesta. Me olemme menettäneet kykymme kuvitella. Homma on annettu viihdeteollisuudelle, eikä meillä ole muuta tekemistä kuin istua kuola suupielestä valuen katselemassa, kun puolestamme kuvitellaan.

Jennifer Eganin Sydäntornissa (Tammi 2013) Howard, ökyvaurastunut amerikkalainen kaveri, on ostanut Unkarista (tai jumala tietää mistä) ränsistyneen aatelislinnan aikomuksena entisöidä se ja muuttaa hotelliksi. Ideana on virittää henkiin sinne tulevien ihmisten kuvittelukyky. Tehokkaimmin se tapahtuu katkaisemalla kännyköiden ja nettiyhteyksien ylivalta.

Ideansa Howard kertoo saaneensa siitä, että lihavana lapsena häneltä puuttuivat kaverit. Oli keksittävä kaikenlaista.

Menneisyys sopii muutenkin esikuvaksi:

Entä keskiajan ihmiset sitten? He elivät koko elämänsä jossain kapisessa kylässä, lapsille vilustuminen oli hengenvaarallista, kolmikymppisenä heillä oli enää kolme hammasta suussaan. Heidän oli pakko elävöittää jotenkin elämäänsä, tai kaikki se kurjuus ja ikävä olisi koitunut heille kuolemaksi. Joten Kristus tuli päivälliselle, noidat ja menninkäiset piileskelivät nurkissa, taivaalla näkyi enkeleitä.

Jennifer Egan virittää mielikuvituksen

Jennifer Egan on loistava tyylittelijä. Lukijan luoma mielikuva on väkevän visuaalinen. Hän näkee öisen mustan, jykevän, uhkaa huokuvan linnan, taivaalla kirkkaan kuun ja kuun yli seilaavat yöpilvet. Hän tuntee nenässään villiintyneessä puutarhassa suihkualtaan pilaantuneen veden löyhkän. Hän kompastelee entisöimättömien huoneiden sortumiin ja roinaan. Eikä hän löydä linnasta ulospääsyä.

Auringonpaisteessa linna lepää lumoavien vuoristomaisemien sylissä ja päivisin se on täynnä nuorekasta elämää, sillä entisöintipuuhastelua tekee joukko opiskelijoita.

Vanhan aatelislinnan rakennuksiin kuuluu mystinen, valloittamaton sydäntorni, jossa asuu luiseva paronitar. Hän on noita-akkamainen, häijy, juonikas ja ikivanha ja – kuten Grimmin saduissa ikään − muuntumiskykyinen. Halutessaan hän näyttäytyy viettelevänä neitosena.

Suljetut yhteisöt

Sydäntorni on surrealistinen jännityskertomus, jossa vuorottelee kaksi ulkomaailmasta suljettua yhteisöä: yhdysvaltalaisen vankilan väkivaltarikollisten osasto sekä Howardin ostama aatelislinna sydäntorneineen. Molemmista on yhtä mahdoton päästä pois, kuten on mahdotonta päästä ulos oman päänsä sisältä.

Ulkoisesta rennosta meiningistä huolimatta molemmissa yhteisöissä vallitsevat jännite ja valtasuhteet. Valtasuhteet muistuttavat jengien tai laumaeläinten hierarkiaa pelkoineen, mutta auktoriteetti voi livetä hallinnasta. Siksi hierarkia on myös kyseenalaistavaa ja petollista. Pinnanalaiset jännitteet ovat kahdensuuntaiset: toinen pitää koossa, toinen pyrkii hajottamaan.

Kaveruus ja luottamus särkyvät molemmissa yhteisöissä petokseen. Ray pettää vankilan kirjoittamispiirissä Tom-Tomin vaikenemalla ja kieltämällä tämän ansaitseman tunnustuksen. Howardin serkun, Dannyn, petoksen juuret juontavat jo lapsuuteen. Ilmassa on maksamattomien kalavelkojen lemu.

Kirjan lopulla lukija saa tietää, kuka on vankilasta pakeneva ja jäljettömiin katoava Ray tai miten hän liittyy linnaan. Tai miten käy Dannyn, joka varustautuu serkkuaan vastaan kätkemällä puseronsa alle varastamansa pienoissapelin.

Suljettu yhteisö on pienryhmän valtasuhteiden laboratorio. Vankila- ja linnayhteisöjen sijasta sellainen voisi olla lahko tai utopistinen yhteisö, ehkä jopa perhe.

Sydäntornista
on moneksi. Siksi sen voi kokea monella tavalla, vaikkapa lukea ydinhenkilöiden Rayn ja Dannyn tarinoina, ja ennen kaikkea Dannyn kaoottisen ja kuitenkin aikalisää pelaavan pääkopan kautta ulkomaailmaa havainnoiden. Se on musta satu, jonka ulokkeita ovat ryhmädynamiikka sekä ihmisen mielen virrat. Surrealismi on tiheimmillään Eganin kuvatessa linnaan saapuvaa ja sieltä irrottautumaan pyrkivää Dannya.

Eganin dialogi on vuoroin nokkelaa sanailua ja naljailua, vuoroin jännitteistä, vaanivaa ja tarkkailevaa. Valtasuhteiden varjossa elää luonnollisesti luvattomien rakastumisten ihmissuhderihmasto. Rakkaus on kuin betoninhalkeamasta valoon ja vapauteen pyrkivä kasvi, mutta vankilassa ja Sydäntornissa rakastuminen on vaarallista ja uhka koko pienyhteisön ja sen jäsenten olemassaololle.

Jennifer Egan (s. 1962) sai Pulitzer-palkinnon romaanistaan Aika suuri hämäys (suomennos 2012). Eganin suomentaja on Heikki Karjalainen.

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s