Hilkka Niemelä: Pieni eläkekirja

Hilkka Niemelä kannustaa avoimuuteen uusille asioille, mutta muistuttaa rytmistä ja elämänrytmiä rakentavista arkirituaaleista.

Hilkka Niemelä kannustaa avoimuuteen uusille asioille, mutta muistuttaa rytmistä ja elämänrytmiä rakentavista arkirituaaleista.

Psykologi Hilkka Niemelä on muistiin merkintöjensä kautta koonnut asioita, joita työelämästä irtaantuva kohtaa ja hän antaa omien eläkevuosien viisaudella vihjeitä takanaan tuleville. Pieni eläkekirja (Maahenki 2013) on nimensä mukaisesti suppea, mutta sisältää runsaasti kullanarvoisia näkökulmia.

Niemelä toivoo kirjasta jokaisen, jota eläkkeelle jäänti tai eläkkeellä olo koskee, löytävän kirjasta jotain itselleen soveltuvaa.

Kenties tästä syystä ja siksikin, ettei kirja jäisi liian ”mitättömäksi”, hän on ottanut kolmannen iän rinnalle mukaan myös vanhuuden. Pidän sitä turhana. Asiat, jotka liikkuvat työelämästä lähtijöiden mielissä, ovat aika tavalla erilaiset kuin selviämiskykynsä korkean iän vuoksi menettäneiden neljännen sukupolven senioreiden – ellei sitten kyse ole omien iäkkäiden lähisukulaisten omais- ja asioiden hoidosta.

Jos asiat eivät vielä liikuta lukijaa, ne osiot ovat yksinomaan puisevaa luettavaa.

Siitä, miten vireä eläkeläinen viettää aikaansa ja harrastaa, on kirjoitettu jo runsaasti. Itse luin työni puolesta parisen vuotta sitten Inka Haarnin tutkimuspohjaisen kirjan Kolmas ikä, aktiiviset eläkeläiset kaupungissa, johon Niemeläkin viittaa. Harrastusmahdollisuuksien raportoinnissaan se oli junnaavaa luettavaa ja tiivistyi yhteen perustulokseen: eläkeläisillä on useimmiten yksi meno, ohjelma tai tilaisuus päivää kohti ja mentaalisesti se täyttää päivän.

Eläkkeelle siirtymisen murrosvuodet

Keskityn tässä Pienen eläkekirjan antoisampaan osaan, työuran ja eläkkeelle jäännin murrosvuosiin. Hilkka Niemelän mukaan sopiva tilanne kyydistä pois loikkaamiseen on, jos työhön ajoittuvat silloin suuret muutokset ja mullistukset. Toisaalta juuri työelämän muutos saattaa aiheuttaa kokemuksen, jota Niemelä ei lähtijälle soisi: Moni itseään työpaikalla tärkeänä pitänyt henkilö huomaa olevansa siellä jo liikaa.

”Moni on todennut kuusikymppiset vietettyään, että eläkelaskenta on työpaikalla jo täydessä käynnissä. Informaatio on alkanut kulkea hänen ohitseen, eikä häntä enää kutsuta palavereihin… Eläkkeelle jäämisen tapa vaikuttaa koko työuran kokemiseen sekä eläkeajan laatuun. Minusta olisi tärkeää, että eläkkeelle jäävä saisi itse ilmoittaa lähdöstään. Ei ole harvinaista kuulla, että eläköityvä kokee joutuneensa lähes irtisanotuksi”, hän kirjoittaa.

Näitä tilanteita varten Hilkka Niemelä psykologiana ehdottaakin esimieskoulutukseen osiota eläkeikää lähestyvän kohtelusta ja lähtijän mielenmaiseman herkkyydestä. Viisas vihje!

Mutta eläkkeelle siirtyvän on muistettava myös, ettei kukaan ole korvaamaton. Pitää pystyä hyväksymään, että asioita jää kesken eikä kaikkia asettamiaan työtavoitteita saavuta. Maailma ei tule valmiiksi, vaan muut jatkavat. Siksi, vaikka hiljaisen tiedon siirtämisestä ja kokeneemman antamasta mentoroinnista paljon puhutaankin, lähtijän ei ole hyvä jäädä roikkumaan neuvoineen liian pitkäksi aikaa seuraajansa niskan taakse.

”Pois jäävä edustaa usein tapoja ja kulttuuria, joita halutaan muuttaa.”

Eläkevuosien hyvinvoinnin kannalta ei ole yhdentekevää, saako eläkkeelle siirtyvä iloiset ja kunnioittavat läksiäiset vai tuleeko jopa irtisanotuksi. Äkillinen irtisanominen on suuri terveydellinen riski jokaisessa iässä, se koettelee elämän turvallisuusperustaa, loukkaa itsetuntoa, itsemääräämisoikeutta ja kuulumisen tarvetta, Niemelä muistuttaa.

Katkeruutta ja traumoja

Hilkka Niemelä antaa kiitettävästi tilaa työelämästä jäävien kaunojen ja traumojen luomille varjoille ja niistä varjoista eroon pääsemiselle. Psykologina hän on siis kohdannut työelämän kuonaa, joka lähtee vielä eläkkeellekin mukaan. Työidentiteetti on keskeinen oman identiteetin rakennusaines ja jos siihen roiskuu rapa, töhriintynyttä identiteettiä on vaikeaa kantaa ilman katkeruutta.

Olen itsekin läheltä nähnyt näitä tapauksia. Vihjeinä ”mustien varisten” karkottamiseksi Niemelä tarjoaa kuuntelevaa ystävää, kirjoittamista, omien kirjoitusten lukemista, terapeuttia, ulkoisen etäisyyden ottoa, matkaa ja uusia asioita sekä taitoa antaa anteeksi ja unohtaa.

Vaikka työpaikalla ihmissuhteet olisivatkin olleet kunnossa ja vuosien mittaan on syntynyt hyviä ystävyyksiä, monelle on yllätys, että suhteet tuntuvat loppuvan kuin seinään. Tulee ikävä päivittäisiä kahvihetkiä, illanistujaisia ja keskusteluja, jotka rytmittivät päivää ja toivat siihen tervetullutta sosiaalista kanssakäymistä.

Useimmiten syynä on yksinomaan työn rytmi ja kiireellisyys. Entinen työntekijä ei ole tervetullut roikkuja, ainakaan usein. Yksin asuja tarvitsee siis lähipiiriinsä muita ihmisiä, joille päivittäin kertoa kuulumisiaan ja vaihtaa ajatuksia.

Työidentiteettiin ei pidä takertua, sillä työn antamia rooleja ei useimmilla eläkeläisillä enää ole. Ammattitaitoa voi käyttää edelleen muussa elämässä, potentiaalisena pääomana, harrastuksissa ja vapaaehtoistyössä.

Niemelän kirjassa käsitellään parisuhdetta ja muutoksia siinä eläkkeelle siirtymisen seurauksena. Yksi tilastollisista avioeropiikeistä osuus juuri tähän elämänvaiheeseen. Toisaalta moni sinkku, eronnut ja leski löytää juuri kolmannessa iässä uuden rakkauden ja elämänkumppanin.

Selviänkö, jos…

Hyvin monille eläkeläisyyden alkuvuodet ovat elämän parasta aikaa, etenkin jos terveys on kunnossa. Silti Niemelä neuvoo varautumaan äkilliseenkin muutokseen. Terveys voi pettää tai kumppani kuolla. Kannattaa kuitenkin elää tässä päivässä, sillä tässä se elämä on, juuri nyt.

Niemelä muistuttaa, miten tärkeää on jokaisen opetella hoitamaan monipuolisesti käytännön asioita, myös niitä, jotka on jättänyt aiemmin toiselle: perheen raha-asioita, vakuutuksia, ruuanlaittoa ja lukuisia käytännön kotitöitä. Itse lisäisin listalle hoitotestamentin tekemisen, kun se ei vielä ole liian myöhäistä.

Muuten iloitkaamme ja nauttikaamme ansaituista eläkepäivistä, myös huumorin pilke silmäkulmassa ja uusille asioille avoimina, sillä ”tulee aika, jolloin olet yksi niistä, jotka elivät kauan sitten”.

Ja vielä

Useimmat kolmannen iän eläkeläiset ovat simpsakoita ja hoitavat kuntoaan hyvin. Hilkka Niemelä antaa käyttökelpoisen vinkin:

”Jos kuusikymmenjuhlissa kehutaan, että olet nuorekkaan näköinen, se kannattaa ottaa vakavasti. Lähivuosina sellaisia kommentteja ei enää juuri kuule… Ikääntyvää lähimmäistään voi piristää sanomalla jotain myönteistä hänen ulkonäöstään, jos on aihetta… Jostain syystä ilahdumme, jos meitä sanotaan ikäämme nuoremman näköisiksi.”

Advertisements
Kategoria(t): Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s