Panu Pulma: Suomen romanien historia, III

Evakkoromaneja Muhoksella vuonna 1945 Antti Miikkulaisen kuvaamana. Kansanrunousarkiston kuva on osa Suomen romanien historian kuvitusta.

Evakkoromaneja Muhoksella vuonna 1945 Antti Miikkulaisen kuvaamana. Kansanrunousarkiston kuva on osa Suomen romanien historian kuvitusta.

Vihtori Grönfors rintamalla Karhumäellä 1943 tai 1944. Feija Grönforsin kokoelmat ja romanihistorian kuvitusta.

Vihtori Grönfors rintamalla Karhumäellä 1943 tai 1944. Feija Grönforsin kokoelmat ja romanihistorian kuvitusta.

Osa III: Tarinaa sotavuosista

Yksi itselleni kiinnostavimpia aiheita romanihistoriassa on romanien asema talvi- ja jatkosodassa ja sotien seurauksena. Aineistoa löytyy yliopistonopettaja Panu Pulman sotavuosia käsittävästä artikkelista sekä FT Miika Tervosen sotien jälkeistä suurta murrosta käsittelevästä artikkelista.

Sotavuosina oli asepalveluksessa vähintään 300 romanimiestä. Heistä kaatui ainakin 60. Romanirintamamiehistä moni oli sodassa luontevasti hevosmiehinä.

Karjalan rajaseudun väestö evakuoitiin marraskuussa 1939 ja luovutetun alueen väestö lopullisesti Moskovan rauhan jälkeen maaliskuussa 1940. Näiden, noin 430 000 suomalaisen, joukossa oli tuhatkunta romaania, kolmannes Suomen silloisesta romaniväestöstä.

Suurimpia yksittäisiä keskittymiä syntyi evakuoinnin seurauksena Helsingin maalaiskuntaan (89) Puistolaan ja Malmille, mutta esimerkiksi Kuopion lääniin sijoitettiin 180 romaania, Vehmersalmelle 43, Lapinlahdelle 40 ja Kiuruvedelle 33. Evakkoromaneja pyrittiin Uuttamaata lukuun ottamatta sijoittamaan pitäjiin, joissa on entuudestaan vahva romaniasutus. Tällaisia olivat muiden muassa savolaiset Leppävirta ja Kiuruvesi.

Yksi evakkoperheistä oli suojärveläinen Blomeruksen perhe, joka asettui asumaan kotikylääni Kiuruvedellä. Muistan vielä heidät hämärästi. He sopeutuivat kyläyhteisöön hyvin ja edelleenkin heistä puhutaan lämpimässä ja kunnioittavassa sävyssä, nyt jo vanhemmalta sukupolvelta kuultuna.

Mutta näin ei ollut kaikkialla. Oulun lääniin sijoitetusta sadasta romanista moni joutui Kajaanin maalaiskunnan rautatiepysäkkialueelle huomattavan alkeellisiin ja kehnoihin oloihin. Kehnosti olivat asiat muillakin. Mustalaislähetyksen perustaja Oskari Jalkio kuvaa Pulman artikkelissa jatkosodan aikaisia oloja:

”Siirtoväkiromanit joutuivat edelleen [jatkosodan aikaan] enimmäkseen asumaan kurjissa ja kylmissä asunnoissa, sullottuina jopa useita kymmeniä yhteen huoneeseen, sairaat ja terveet sikin sokin. Puolialastomat lapset kirkuvat viluissaan ja nälissään…”

Pysyvästi evakot

Kun jatkosodassa Suomi valtasi takaisin talvisodassa menettämänsä alueet, Karjalan siirtoväki palasi kotiseudulleen. Päämajan sotilashallinto-osasto ei kuitenkaan hyväksynyt romaniperheiden paluuanomuksia. Näin romanit muodostivat entistäkin näkyvämmän osan jäljelle jääneistä evakoista.

”Heihin, kuten moneen muuhunkin köyhään karjalaisevakkoon – haluttiin soveltaa irtolais- ja työvelvollisuussäädöksiä”, Pulma kirjoittaa. Yksi tiukimmista tunnetuista vaikuttajista oli Urho Kekkonen nimimerkin ”Pekka Peitsi” takaa.

Työvelvollisuuslaki säädettiin vuonna 1942 ja sen mukaan jokainen 15−65-vuotias suomalainen oli velvollinen ottamaan vastaan viranomaisen hänelle osoittaman työn. Romanihistoriasta ei käy ilmi, miten paljon työleirejä Suomeen perustettiin, mutta maininnan saavat Kihniö (erikoistyöleiri 6), Padasjoki (naisille) ja Lappajärvi. Lappajärven leiri oli metsätyö- ja uittoleiri, joka purettiin uittokauden päätyttyä.

Romanikotirintaman asema oli harvinaisen tukala erityisesti siksi, että evakossa elävät romanit olivat menettäneet elinkeinonsa, joiden edellytyksenä oli verkostoituminen tiettyihin tuttuihin taloihin. Toisin kuin pääväestö, he joutuivat tyhjän päälle. Näin syntyivät mustalaisgetot, joita nykyisin muistellaan puhuttaessa nykyisistä romanikerjäläisissä. Mustalaisgettoja ja -slummeja syntyi Malmin ja Puistolan lisäksi Mäkkylään sekä Lappeenrannan, Kuusankosken ja Porin liepeille.

Helsingin Sanomien vuonna 1954 Puistolan hökkelikylässä haastattelema Väinö Hagert puki tunnot sanoiksi näin:

”Silloin, kun meitä tarvittiin maanpuolustukseen, me kyllä kelpasimme, mutta nyt me emme enää ole mitään. Meille ei vuokrata eikä myydä maatilkkua, jolle saisimme perustaa tönömme, koska kunnat eivät halua mustalaisia alueelleen.” [Miika Tervola: Romanit ja suuri muutos]

Armas H:n tarina

Panu Pulma kertoo yhden esimerkin romanien kohtelusta sotien jälkeen. Helsingin poliisilaitoksen huolto-osasto oli ottanut kiinni irtolaisena Armas H:n. Armas H. asui vaimonsa, kolmen lapsensa ja vanhan äitinsä kanssa Malmilla ja elätti perheensä hevoskauppiaana kiertäen markkinoilla. Poliisin ja työvoimaviranomaisten mukaan hän oli kuitenkin irtolainen ja työtä vieroksuva ja hänet passitettiin muitta mutkitta Turun lähelle Taivassalon tietyömaalle.

Pakkotyökomennus jäi lyhytaikaiseksi, sillä kahden lääkärintodistuksen mukaan hän ei pystynyt ruumiilliseen työhön. Hän kärsi lukuisista komplikaatioista, jotka olivat seurausta vaikeasta haavoittumisesta ja sitä seuranneesta leikkauksesta vuonna 1943. Kyseessä oli siis haavoittunut rintamamies ja sotaveteraani, joka pystymisensä äärirajoilla teki töitä elättääkseen perheensä.

Näin vuonna 1947.

Isäni kertomaa

Sotavuosina ja vielä vuosia sotien jälkeen monet keskeiset elintarvikkeet olivat kortilla. Miika Tervonen arvioi romaniväestön jääneen niissä eduissa muuta väestöä huonompaan kohteluun.

Mainitsin edellä suojärveläiset Blomerukset. Suomen romanien historia mainitsee 1950-luvun ammatteja käsitellessään esimerkkeinä Blomerusten vanhimmat sisarukset, jotka olivat töissä Kiuruveden sahalla ja tiilitehtaalla. Kovin raskaita ja miehisiä töitä hennoille naisille.

Sisareni puhuu heistä edelleen henkensä pelastajana. Sanni ja Sandra Blomerus kun löysivät metsään eksyneen isosiskoni hänen ollessaan pikku natiainen ja ehdittyään hortoilla liki vuorokauden ryteiköissä.

Maanviljelijä-isäni tarina Blomeruksen perheestä on syöpynyt muistiini ja se liittyy sota-ajan elintarvikekortteihin. Kansanhuoltoon oli tullut romaniperheen äiti ja kertonut perheen elintarvikekortin kadonneen. Heko-heko, näitä tarinoita on kuultu!

Paikalle sattui kuitenkin muuan maalaisisäntä. Seurattuaan keskustelua hän puuttui asiaan ja sanoi virkailijalle: ”Jos tämä emäntä sanoo, että elintarvikekortti on kadonnut, se on kadonnut. Olkaa hyvä, ja antakaa hänelle uusi.” Annettiin, pitkin hampain. Kului muutama viikko ja romaniäiti ilmestyi taas kansanhuoltoon. Kadonnut kortti oli löytynyt seinähirsien rakoon talteen tökättynä. Hän tuli nyt palauttamaan sen.

”Monikohan valkolainen olisi siinä ruokapulassa palauttanut kortin”, kuului isäni kommentti.

Kerroin tarinan kauan sitten yhdelle vanhalle romaninaiselle Helsingissä. Sotavuosina hän lienee ollut 30−40-vuotias, lastensa ruokkimisesta ahdistusta kokenut perheenäiti.

Hänen silmiinsä kihosivat vedet.

Edelliset blogit Suomen romanien historiasta ilmestyivät 24. ja 27.7.

Mainokset
Kategoria(t): Kulttuurihistoria, Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Panu Pulma: Suomen romanien historia, III

  1. Harri sanoo:

    Olen samaa Blomerus sukua.mielenkiintoinen tarina.vaikka mummo aikoinaan kertoi

    • Harri Blomerus hei, olipa kiva saada viestinne. ”Minun” Blomerukseni olivat Kiuruvedeltä. En tiedä, minne perhe kylältä muutti, mutta heidät muistetaan lämmöllä ja heitä kohdanneesta tragediasta, joka kylän käsityksen mukaan johti poismuuttoon, kerrotaan myötätunnolla. Isosiskoni pitää yhä perheen aikuistuneita tyttöjä pelastajanaan siksi, että hän eksyi pienenä metsään ja Blomeruksen nuoret naiset löysivät hänet ja toivat kotiin. Siskoni ehti olla kateissa aamusta iltamyöhään. Itse muistan kerran leikkineeni meidän tallin edessä yhden Blomeruksen perheen pikkutytön kanssa, joten pienen pieni muiston häive on minullakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s