Talollisen Juho Pöksyläisen kirjasto

Ilias sekä Ylpeys ja ennakkoluulo vuodelta 1922 Juho pöksyläisen säilyneiden kirjojen joukossa

Ilias sekä Ylpeys ja ennakkoluulo vuodelta 1922 Juho Pökseläiseltä säilyneiden kirjojen joukossa

Pienenä lapsena vanhemmilta kuullut tarinat jäävät elämään. Isälläni oli tapana kertoa enostaan, Olga-mummuni veljestä Juho Pöksyläisestä, jota isäni ihaili ja kunnioitti suuresti.

Kiuruvetisen maanviljelijän ja itseoppineen tutkijan Juho Pöksyläisen (1858−1939) sekä elämäntyö että elämä olivat poikkeukselliset.

Oppikoulussa Juho Pöksyläisestä kertoi myös rehtorimme, tunnetun pappissuvun jäsen Tatu Malmivaara. Hän luonnehti Pöksyläistä ”Suomen viisaimmaksi talonpojaksi”. Tuntui aika huimalta. Isosiskoni Tuulikin luokalla hän oli toiminut samoin ja esittänyt toiveen, että joku kokoaisi ja tallentaisi Pöksyläisen elämäntyön.

Puolitoista vuotta sitten, vuosikymmeniä Tatu Malmivaaran esittämän toiveen jälkeen, siskoni tarttui miehensä Matti Kärkkäisen kanssa urakkaan. Tuloksena on hieno teos Kiuruveden historia ja sen kirjoittaja Juho Pöksyläinen 1858−1939. Kirja on kulttuuriteko, ei vain alueellisesti, vaan kansallisessakin mitassa.

Kerron Juho Pöksyläisestä kahdessa blogijutussani, ensin hänen kirjastostaan ja myöhemmin hänen vanhuuden päivien kohtalostaan.

Juho Pöksyläinen oli itseoppinut, syvästi sivistynyt mies. Hänen tiedonjanollaan ei ollut rajoja. Teoksessaan Iisalmen ruhtinaskunta (SKS 2006) Matti Klinge kehuu professori Laguksen suurenmoista kirjastoa, se kun käsitti peräti 878 teosta. No, Laguksen aika oli varhaisempi ja kirjat tuolloin vieläkin harvinaisempia. Kirjan tavoitettavuus myös säätyläispiirejä ulompana alkoi vasta 1800-luvun lopulla. Juho Pöksyläisen kirjaston koko oli hänen kuollessaan 770 teosta.

Suurimman osan kirjoistaan Pöksyläinen hankki 1910- ja 1920-luvuilla. Pöksyläinen luetteloi kirjastonsa huolella soveltaen Valfrid Vaseliuksen kansankirjastojen luokitusohjeita vuodelta 1891: a. uskonto ja kristillinen kasvatus, b. luonnontieteet (perinnöllisyys, kansat, avaruus ja elämän synty), c. luonnontieteet (maan-, eläin-, kasvi- ja tähtitiede, elämän kehitys maapallolla, geologia, kemia), d. historia ja yhteiskunta, e. kasvatus, psykologia ja filosofia, f. klassinen antiikin kirjallisuus ja tarusto, g. maa-, metsä-, karja- ja puutarhatalous, h. kotitalous (ruuanvalmistus, kudonta, puutarhanhoito) ja käytännön maatalous (karjan- ja metsänhoito, maatalouskoneet), tapaturmat ja tulipaloturvallisuus, i. kaunokirjallisuus sekä matka- ja seikkailukertomuksia sekä j. koulutus, kansanrunous ja -perinne, tarinat ja kirjastot.

Hän merkitsi tarkkaan kustantajan, ilmestymisvuoden ja kirjan laajuuden.

Juho Pöksyläiselle kävi huonosti, mutta siitä toisessa tarinassa. Helmikuussa 1931 Pöksyläinen kirjoitti kauppakirjaluonnokseen suuren huolensa kirjastonsa ja laatimiensa Kiuruveden karttojen kohtalosta: ”Muutoin olisi toivomukseni, että kirjasto koetettaisiin säilyttää mahdollisuuden mukaan yhtenä kokonaisuutena, jota muutkin minun jälkeläiseni saisivat käyttää, kuin kirjat tuotaisiin turmeltumattomina takaisin säilytyspaikkaan. Suurimpia ja kallimpiarvoisia kirjoja ei kumminkaan voisi lainata ulommaksi kirjastoa. Karttaluonnokset ja piirustukset ja muut jäljennökset olisi säilytettävä kunnantalon arkistoholvissa, jos niitä sinne voisi sijoittaa.”

Ei kirjasto säilynyt. Isäni kertoman mukaan joku jälkeläisistä täytti ojien siltarumpuja omalla kirjasto-osuudellaan. Mutta Tuulikki ja Matti Kärkkäisen teoksen ilmestyttyä viime keväänä sukukuntaan tuli töpinää. Osia kirjastosta on löytynyt, yhdellä jälkeläisellä on ”toista metriä” ja liki sata kirjaa on Kiuruveden kaupunginkirjaston hoivissa. Niitä on nyt kirjastossa näytillä, lasivitriinissä.

Tutustuin näyttelyyn. Platonin Gorgias, Ilias (1919), Louis Pasteurin, Richard Wagnerin, Blaise Pascallin, Platonin ja Demosthenesen elämänkerrat, Yrjö Hirnin Renoile ja Gainsborg, Estetiikan peruskysymyksiä I−II, Kulttuurin alkuhistoria I−II, Yleinen kirjallisuushistoria I−IV (1902), Jean-Jacques Rousseaun Yhteiskuntasopimus, Newcombin Tähtitiede (1913) ja pari muuta tähtitiedekirjaa, Suomen valtio ja yhteiskuntaelämä I−IV, Maantieteellinen tietokirja I−X (1924).
Ja sitten on tietenkin Kansanvalistusseuran kalentereita, Käytännön maanviljelysoppia (1892) ja J.E. Sunilan Maatalouskirjanpito.

Mutta opiskeliko Pöksyläinen Kiuruveden Rapakkojoen Läävässä vieraita kieliä? Ainakin hän oli hankkinut Saksan kieliopin vuodelta 1903.

Kaunokirjallisuutta Juho Pöksyläinen harrasti marginaalisesti. Jotain on kuitenkin säilynyt: Maila Talvion Niniven lapset (1915)… sekä Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Miltei käsiin hajoava, pehmeäkantinen romaani on ilmestynyt suomeksi vuonna 1922. Millaista kirjallista keskustelua Ylpeys ja ennakkoluulo mahtoi herättää tuolloin, kun maanviljelijä Juho Pöksyläinen päätti tilata sen?

Juho Pöksyläinen oli 1930-luvun alussa, juuri henkilökohtaisen katastrofinsa kynnyksellä, saamassa valmiiksi säntillisellä kaunokirjoituskäsialalla kirjoittamansa, vuosikymmenen mittaisen elämäntyönsä, Kiuruveden historian. Valmiin osan, 210 liuskaa, hän luovutti professori Kaarlo Krohnin kautta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan.

Kun isäni 1975 jo ikämiehenä vieraili Helsingissä, keskeisin syy oli jäljittää tuo käsikirjoitus. Hän, lippalakkiaan käsissään pyörittelevä maalaismies, sai sen muitta mutkitta SKS:stä lainaan. Niistä vuosista käytäntö on siis muuttunut. Historia kirjoitettiin puhtaaksi senaikaisella manuaalisella kirjoituskoneella ja alkuperäissivut palautettiin SKS:ään.

Mutta historia oli selvästi keskeneräinen. Isäni soitteli Juho Pöksyläisen jälkeläisille ja pyysi heitä tutkimaan ullakot, komerot ja vanhojen pahvilaatikoiden sisällöt. Toden totta: puuttuvat 60 arkkia löytyivät. Kadoksiin jäi oli ilmeisesti vain viimeinen, irronnut sivu. Lause katkeaa keskelle sanaa.

Myös ne arkit sisareni vei puhtaaksikirjoittamisen jälkeen muun käsikirjoituksen jatkoksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan vuonna 1975.

Tuo Kiuruveden historia kaikkein varhaisimmista jäljitettävistä olevista ajoista vuoteen 1555 ja siitä edelleen vuoteen 1929 muodostaa nyt ilmestyneen teoksen pääosan runsain kuvituksin. Satakunta sivua teoksessa on Juho Pöksyläisen elämästä ja elämäntyöstä. Sitä lukiessa ihokarvat nousivat pystyyn ja otsaan tuli välillä hiki.

Elämä selättää välillä kuvitteellisen ja keksityn.

Advertisements
Kategoria(t): Kulttuurihistoria, Muistelmat ja elämänkerrat Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s