Anneli Kajanto (toim.): Isä. Kertomuksia

isä-kirjan_etukansiMinun isäni II

Toimitin viime syksynä ilmestyneen antologian Isä. Kolmenkymmenen kertomuksen kokoelma perustui samannimiseen kirjoituskilpailuun. Ja koska meillä kaikilla on jonkinlainen isäsuhde, myös isättömillä, tarinoita tuli viljavalti, 635.

Kertomusten lukeminen oli mieluisaa puuhaa. Kertomuksia oli kirjoitettu sekä sydämellä että sydänverellä. Verrattomasti vaikeampaa oli päättää, mitkä koskettavimmista ja hienoimmista tarinoista on pakko jättää ulkopuolelle siksi, että antologian paisuttamisella on rajansa.

Isä-kirjoituskilpailu vahvisti käsitystäni kirjoituskilpailujen merkityksestä kirjoittaville ihmisille ilmaista itseään, purkaa tunteita sekä jäsentää elämäänsä ja muistojaan. Kirjoittaminen on keino palauttaa mieleen, menetelmä oppia ja kanava oivaltaa. Kilpailu on myös väylä ammattimaisempaan kirjoittamiseen.

Kirjahyllyssäni on hienoja kirjoituskilpailuihin perustuvia antologioita, kaikki myös kaunokirjallisia helmiä.

Ryhmittelin 30 tarinaa lukuihin Isäni (menneiden sukupolvien isiä elämänpiireineen), Isien taistelut (sota ja alkoholismi), Ikävä isää (lämminhenkiset muistelukset), Isiä ja poikia (isä-poikasuhteesta) sekä Isänä (itse kertoja isänä). Poimin tähän muutaman.

Tuula Notkosen voittajatarina Pääskysten aikaan sijoittuu vuosikymmenten taa ja kertoo tuberkuloosia sairastavasta isästä ja isän kuolemasta. Köyhä koti oli tiettömien taipaleiden takana. Isän kuoleman jälkeen kaikki petivaatteet ja sänky oli poltettava. Tytön muistot päättyvät lohduttavasti ja armahtaen kesän ja pääskysten saapumiseen.

Maria Tapanisen kertomuksessa Kotiinpaluu isä palaa rintamalta, mutta paluu on raskas: hän tuo tullessaan juuri kaatuneen pikkuveljensä Erkin. Maria opettaa itse kirjoittamista Tukholman suomalaisille harrastajakirjoittajille. Toisin kuin Marian isä, jotkut isät palasivat sodasta lähteäkseen. Näin kävi Kaija Salosen isälle, joka ei kestänyt normaalia elämää, löysi uuden naisen ja jätti pienen tyttärensä ja katkeroituneen vaimonsa. Moni entinen rintamamies alkoholisoitui ja olisi kai etsiytynyt entisten rintamakavereiden kanssa metsän kätköihin ryyppyremmeihin, ellei valtiovalta viisaasti olisi ohjannut miehiä avioon. Pirkko Mattilankaan akrobaatti-isä ei kestänyt selvin päin. Aikuinen tytär etsii myöhemmässä elämässä isäänsä alkoholistien törkyisestä majapaikasta – ja löytää siskon, isän aikaansaannoksen sotavuosina perheen tietämättä.

Tarja Heinolan koskettavassa tarinassa Joulukuusi isästä ei tänä jouluna ole kuusen hakijaksi ja joulutunnelmana on perheessä kytevät kireys ja paha mieli. Perheensä edessä isä ottaa mittaa miehisyydestään ja kuusi saadaan kuin saadaankin.

Muutamien arka alue elämässä on isän puute tai isän välinpitämättömyys. Pekka Purra tilittää kertomuksessa Kuollut isättömyyden kipeyttä. Mikko Niinisen kertoja lukee vaellusreissullaan kirjettä isältään ja tajuaa, että isälle on merkityksellisempää hänen toinen perheensä, ei hän, biologinen oikea lapsi.

Välittävistä, rakastavista isistä poimin antologiaan useita tarinoita. Liisa Kuitusen Elähän sie turhii kuvaa sodan loppuessa perheeseen asettunutta, sovittelevaa, hellän huolehtivaa ja lämmintä karjalaismiestä, josta tuli hänelle isä. Huolehtiva, hieno persoona on myös Marketta Kokon Masa-isä, verisiteistä välittämättä: ”Sano vain Masaksi”.

Heidi Kerosuon humoristisessa Isän saunajoukkueessa ulkomaalaistaustainen isä on vimmainen saunoja ja opettaa myös lapsensa suomalais-spartalaiseen saunakulttuuriin. Naurun irrottaa myös Martti Kuokkasen nyrkkeilyaiheinen Isä, minä ja Patterson muistuttaen mieliin poliittiset rintamalinjat. Ei ollut yhdentekevää, urheiliko perheen vesa työväenliikkeen vai ”porvareiden” urheiluseurassa.

Myös Markus Tammisen tarina Helsingintielle on urheiluaiheinen: Nuorempana isä oli hyvä juoksija, mutta nyt aikuistuva poika on kasvanut juoksukunnossa isän ohi. Isä ei kuitenkaan kestä hävitä pojalleen ja ”voittaa” coopertestin vilunkipelillä. Poika sievaantuu epäreiluudesta ja lähtee saman tien kotoa pois − turhamaisella isällä lienee täysi syy pitää poikaansa huonona häviäjänä. Itsekin juoksua harrastavana huomasin automaattisesti olevani petetyn pojan puolella.

Leena Toivolan
rankka kertomus kertoo hiihtämään lähteneen isän hukkumisesta joulupäivänä Vuosaaren edustalla. Tero-Matti Junnilan kertomus Mielikuva on rankka toisella tapaa. Se viittaa muistikuvaan raiskauksenkaltaisesta insestistä pojan ollessa vielä lapsi.

Isä-antologiassa on vielä 15 muuta, toisenlaista isätarinaa 15 hienolta kirjoittajalta, joukossa myös kaksi muuta palkittua.

Sijoitin eräänlaiseksi yhteenvedoksi antologian loppuun Pekka Remeksen tarinan Näkyi vain isän työteliäs selkä. Siinä Pekka Remes pohdiskelee isänä olemisen vaikeutta. Maailma on nyt tyystin toinen niille isille, jotka kirjoittavat omista isistään.

Miten voi olla mies ja isä, kun sankariteot on jo tehty? Miten olla isä ja mies, kun sodat on sodittu, rintamamiestalot rakennettu, kiviset pellot raivattu ja kymmenlapsinen jälkikasvu koulutettu? Millaista on olla mies ja isä, kun auton konepellin alla on teksti: Älkää yrittäkö korjata itse vaan viekää autonne merkkihuoltamolle. Tai kun isä ei enää hiihdä lapselle hiihtolatuja metsään eikä tasoita lapiolla lentopallokentän hiekkaa?

Isä. Kertomuksia (KVS Kirjat 2012; http://www.kansanvalistusseura.fi/fi/kauppa). Kirjoituskilpailun Isä järjestivät vuonna 2011 Kansanvalistusseura (KVS) ja OK-opintokeskus. OK-opintokeskus juhlii tällä viikolla 70 toimintavuottansa. Lämpimät onnitteluni!

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Muistelmat ja elämänkerrat Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Anneli Kajanto (toim.): Isä. Kertomuksia

  1. Kiitos, Anneli, Isä-kertomusten arvioinnista! Kirjoitin kertomuksen ”Elämänsä akrobaatti” sydänverelläni. Se ei syntynyt hetkessä, se vaati paljon muistelemista ja tietojen hakemista. Myös minua ilahduttivat toisten kirjoitukset, erityisesti Pekka O.M. Leivon ”Synnyttämässä isää”

  2. Juuri ”sydänverellä” kirjoittaminen tekee isä-tarinoista niin kouraisevan koskettavia. Vedet tulivat silmiin monet kerrat.

    • Ilona Tikkanen sanoo:

      Tilaan kirjan heti Adlibrisin kautta . Anneli on loistava kertoja ja kuvaaja lukemiaan kirjoja. Hänen arvostelun vuoksi hankin esim. heti Mankelin Kvicksand/ Lentohiekka.
      Ilona

  3. Voi, kiitos Ilona! Mutta en usko, että saat Isää tuota kautta. Helsingin kirjastoissa sitä näyttäisi olevan, mutta kustantajalta se on loppu, samoin itselläni on vain oma kappaleeni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s