Tomi Huttunen: Pietari on rock

Pietari on rock.

Pietari on rock.

Juri Ševtšuk

Juri Ševtšuk

Venäjän tunnetuin rocktähti Juri Ševtšuk on noussut oppositioliikkeen kärkihahmoksi”, tietää Teppo Tiilikainen kertoa artikkelissaan Suomen Kuvalehdessä 19.4. Ševtšuk ja rockbändi DDT konsertoivat Helsingin Kulttuuritalossa lauantai-iltana 27.4.

Juri Ševtšuk (55) muistuttaa olevansa muusikko, ei poliitikko. Hän on aina ollut piikkinä vallanpitäjien lihassa ja muutama vuosi sitten hän hankkiutui Vladimir Putinin silmätikuksi.

”Hän peräänkuuluttaa isänmaassaan sanan- ja kokoontumisvapautta, demokratiaa, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Ševtšuk vastustaa avoimesti ja äänekkäästi Venäjän hallinnon ja miliisin korruptiota, mielivaltaa, väkivaltaa ja totalitaarista kontrollia, joka on tiukentanut otettaan Venäjällä”, Tomi Huttunen kirjoittaa Pietari on rock -kirjassaan (Into 2012).

Vaikka Huttusen kirja kertoo ainoastaan Pietarin rockin historiasta neljän vuosikymmenen ajalta ja on siis ”paikallinen”, Leningrad oli ja Pietari on nyt venäläisen rockmusiikin mekka. Moni muissa keskittymissä syntynyt bändi löi itsensä läpi juuri Pietarissa.

Huttusen aihe on rajattunakin laaja. Bändejä on ollut paljon. Kirjaan niistä mahtuvat kuitenkin kaikkein merkittävimmät ja pitkäaikaisimmat. Tunnetuimmat ovat Akvarium, DDT ja Kino.

Vaikka venäläinen rock, joka kehittyi underground-musiikkina ja vaatimattomina asuntokonsertteina, sai vaikutteita lännestä The Beatlesista ja Bob Dylanista lähtien, rocktekstit ovat alusta lähtien olleet omaperäistä vaihtoehtoista runoutta.

Jäänmurtaja Vladimir Rekšan

Leningradin ensimmäinen rocktähti oli korkeushyppääjä Vladimir Rekšan Sankt-Peterburg -yhtyeineen (1969−1991). Joan Baezin vastine oli samanaikainen folkrock-laulaja Olga Peršina.

Sankt-Peterburgin soittoa ja Rekšanin paljaita jalkoja pidettiin kapinointina. Rock oli 1970-luvun alussa kuitenkin pienten piirien puuhastelua. Sanoittajina oli myöhemmin lännessäkin tunnetuksi tulleita runoilijoita, kuten Andrei Solovjov ja hiljattain kuollut Arkadi Dragomoštšenko.

Sankt-Peterburg -yhtye esiintyi vielä Pietarin Palatsiaukiolla Neuvostoliiton hajoamisvuonna 1991 Boris Jeltsinin tukikonsertissa. Huttusen arvion mukaan Rekšan mursi jään, mutta ”musiikillinen anti ei ollut kummoinen”.

”Kuuliaiset kädet ovat valmiina sormet liipasimilla./ On luodin lentorata piirretty ja luoti valettu./ Missä päämajassa syntyy käsky, joka/ laukaisee luodin ja tappaa unelman./ Annetaan pois kunniamerkit, liput ja virkanimikkeet/ ja pelko, joka on kansallemme niin tyypillinen;/ annetaan pois syyllisyydentunto,/ annetaan pois kaikki vapauden tähden./ Hyvästi, Imperiumi! Goodbye!” [Hyvästi, Imperiumi; 1991]

Takaa tulleet Boris Grebenštšikov ja Akvaario

Tomi Huttunen pitää kitaristi-laulaja Boris Grebenštšikovia ehkä kaikkein suurimpana venäläisen rockin legendoista. Hänen johtamansa, vuonna 1972 perustettu Akvarium kasvoi underground-kulttuurin äänekkääksi edustajaksi. ”Se oli jotain ympäröivästä paikalleen jähmettyneestä brežneviläisestä neuvostoyhteiskunnasta eristäytynyttä – vapauden akvaario, jossa villiintyneet kalat saattoivat uida omassa ulottuvuudessaan”, Huttunen kirjoittaa.

Rocklyriikka kasvoi omaksi runouden lajikseen ja tekstejä päätyi sittemmin pietarilaisiin runouden antologioihin. Henkilökulttia Boris Grebenštšikovin ympärille oli rakentunut jo 1970-luvun puolivälistä.

Käännepisteeksi muodostui Moskovan olympialaisvuonna 1980 Tbilisissä järjestetty Woodstockin venäläinen vastine, virallinen valtiollinen rockfestivaali. Akvarium diskattiin ”yllytyksestä homoseksualismiin”, Grebenštšikov menetti puoluejäsenyyden ja työnsä valtionyliopistossa.

”Jos arvotaan yhtä hetkeä, jolloin rock Neuvostoliitossa todella syntyi, Tbilisin festivaali voi olla kärkisijalla. Tbilisin skandaalista alkoi Akvariumin kultakausi”, Tomi Huttunen kirjoittaa.

Pietari saa rockklubin KGB:n valvovien silmien alla

Vallanpitäjien oli pakko hyväksyä rock, kun muutakaan ei voitu. Vuonna 1981 se siirtyi maan alta päivänvaloon, kun Leningradiin perustettiin rock-klubi, rähjäinen tosin, mutta kooltaan 600 hengelle. Se oli ensimmäinen laatuaan Neuvostoliitossa. Virallinen sanamuoto oli ”kokeellinen klubi kaupungin nykyaikaisen nuorisomusiikin ystäville”.

Komsomol ja KGB olivat virallisesti läsnä. Viranomaisten tarkoituksena klubille oli pitää liike aisoissa ja tehdä siitä ohjattavaa. Televizor-yhtyeen Mihail Borzykin on muistellut katakerana kivikasvoisia omituisia tyyppejä, jotka saapuivat aina konsertteihin jäätämään tunnelmaa.

Viktor Tsoista tuli legenda

1980-luvun nousevan rockpolven kirkkain tähti oli Latviassa auto-onnettomuudessa vuonna 1990 menehtynyt Viktor Tsoi.

Pietarilaismuusikot tekivät henkensä pitimiksi jotain hommaa voidakseen keskittyä varsinaiseen musisointiin. Viktor Tsoi oli Kamtšatkaksi kutsutun pannuhuoneen lämmittäjä. Kamtšatkasta tuli rokkareiden kohtauspaikka ja Tsoin kuoltua traagisesti nuorena, Tsoi-fanien pyhiinvaelluskohde.

Vielä edelleenkin Moskovassa on ”Tsoin muuri” täynnä muistokirjoituksia ja piirroksia. Siellä myös vietetään Tsoin syntymäpäivää vuosittain 21. kesäkuuta.

Puoliksi korealainen, puoliksi venäläinen, eksoottisen näköinen Tsoi ehti saada Kino-yhtyeineen kansainvälistäkin menestystä. Kino konsertoi Ranskassa, Italiassa ja Tanskassa.

”Menin eilen myöhään nukkumaan, tänään aikaisin nousin./ Menin eilen myöhään nukkumaan, nukuin tuskin laisin./ Olisi pitänyt mennä aamulla lääkäriin,/ vaan nyt juna vie minua sinne, minne en halua…/ Välikössä on kylmä, mutta samalla jotenkin lämmintä./ Välikössä on poltettu, mutta samalla jotenkin raikasta./ Miksi vaikenen, miksen huuda, olen hiljaa,/ Juna vie minua sinne, minne en halua…” [Sähköjuna]

Juri Ševtšuk ja DDT

Juri Ševtšuk on monien muiden tavoin laulanut paljon Pietarista, joka rakennettiin tyhjästä ”suomalaiselle suolle ja sumuun”. Ševtšukin ja samalla venäläisen rockin kuuluisin Pietari-aiheinen laulu on Musta koira Pietari.

Musta koira Pietari – kuono käpälien päällä./ Jäiset silmät tuijottavat pölyn läpi./ Tänä yönä tunnen kivisen tuoksusi,/ juon katujen, talojen junien nimiä./ Musta koira Pietari – ohikulkijat ja ikkunoihin tungetut/ yövalot säikkyvät kuin linnut./ Hautausmaalla ulvovat sudet,/ huomenna siellä on vielä hauskempaa.// Musta koira Pietari – kai edes jotain elävää/ on tässä ruokottomien seinien valtakunnassa./ Olet hiljaa, olet aina rauhallinen/ jopa pahimman murroksen kourissa.

Vuonna 2011 Ševtšuk ja DDT julkaisivat albumissa Inatše (Toisin), koruttoman puhuttelun Vladimir Putinille laulussa Satu vallasta, jossa hän näyttää ennustaneen mielenosoitukset, jotka talvella 2012 vaativat rehellisiä vaaleja ja todellista demokratiaa:

Herra presidentti, mitä he teille huusivat,/ nuo miljoona erimielistä – varmaan kohteliaisuuksia!

Pietari on rock on omistettu Akselille, minkä johdosta lämmin kiitos!

Mainokset
Kategoria(t): Kulttuurihistoria Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s