Pääsiäinen, juhlien juhla

PääsiäiskirjaPääsiäisen kausi alkaa laskiaisesta, jolloin ortodoksisessa maailmassa laskeudutaan neljän kymmenen päivän paastoaikaan. Katolisissa kulttuureissa laskiaiseen liittyy karnevaaliviikko. Tausta on sama. Latinan sanat carne vale merkitsevät ”jäähyväisiä lihalle”.

Lihasta kieltäytyminen on jättänyt muitakin jälkiä kieliin: viroksi pääsiäinen on lihavõttapäev (võtta=ottaa). Lihaa saa jälleen syödä.

Luterilaisessa kulttuurissa kasvanut ei välttämättä miellä muiden pääkirkkojen vahvaa sitoutumista pääsiäiseen sekä pääsiäiseen liittyvän tapakulttuurin syvää sisältöä. Ortodokseille pääsiäinen ja pääsiäisaika ovat vuoden tärkein juhla.

Kun luin Marianne Flinckenberg-Gluschkoffin & Liisa Heikkilä-Palon toimittamaa teosta Pääsiäinen, juhlien juhla (Maahenki 2013), tajusin, miten pääsiäinen on säästynyt kaupallisuuden maallistavalta ylivallalta. Tottahan kaupat myyvät sesonkituotteita: lammasta, suklaamunia, mämmiä, pääsiäiskortteja, kuten pitääkin. Mutta pääsiäiseen ei ole tunkeutunut samaa kaupallisuuden sirkusta kuin jouluun.

Pääsiäinen on saanut säilyä hengellisyyden ja hiljentymisen mahdollisuutena, myös luterilaisessa kulttuurissa, missä kiirastorstaihin kuuluu Johann Sebastian Bachin Matteus– tai Johannes-passio ja pääsiäiseen Bachin Pääsiäiskantaatti. Pääsiäisviikon (suuren viikon, piinaviikon, kärsimysviikon) traditiot ovat syvällä ja niissä maalliset ja hengelliset limittyvät toisiinsa virpojineen, pääsiäisruokineen ja värjättyine munineen.

Visuaalisesti näyttävä Maahengen teos esittelee monipuolisesti pääsiäisen rikasta symboliikkaa, ja siinä muna uuden elämän symbolina on aivan keskeinen. Muna uuden elämän alkuna on ikivanhaa perua. Kalevalassa maailmankaikkeus syntyi sotkanmunasta ja sen sirpaleista. Vanhin kirjallinen maininta värjätyistä pääsiäismunista löytyy 900-luvulle ajoitetusta kreikkalaisen luostarin käsikirjoituksesta.

Venäjällä pääsiäismunia valmistettiin tsaarin tilauksesta Kremlin Asehuoneessa jo 1600-luvulla. Tsaari Aleksei Romanov (1629−1676) lahjoitti alaisilleen pääsiäisenä peräti 37 000 munaa. Eri materiaaleista valmistetut munat maalattiin ikonien tavoin. 1700-luvulla munia valmisti Pietarin Keisarillinen posliinitehdas.

Kuuluisimpia ovat tietenkin pietarilaisen kultasepän Carl Fabergén tsaariperheen tilauksesta tekemät kallisarvoiset mestariluomukset, joita tsaarit Aleksanteri III ja Nikolai II tilasivat puolisoilleen. Viimeiseksi jäänyt Fabergén muna on vuodelta 1917. Munissa käytetty uskonnollinen symboli on XB, Kristus elää.

Vaikka munien aiheet edustavat inhimillisen mielikuvituksen rajattomuutta, yhteistä oli kauneus ja pyhyys. Pääsiäismunien traditio on uskomattoman rikas.

Fazer aloitti suklaatäytteisten Mignon-munien valmistuksen vuonna 1896 ja yllätyksiä sisältävien suklaakuoristen munien valmistuksen 1908 − vanhasta traditiosta siis siinäkin on kyse. Taustana on jälleen tsaarin tsaarittarelle lahjaksi tilaama yllätysmuna.

Maahengen teos käy läpi paaston, jonka aloittamista edeltävät rasvaiset blinit, johdattaa lukijan sitten pääsiäisen juhlapöytään, johon kuuluvat pasha, kulitsa ja muut paastoajalta säästyneet maitotuoteherkut. Teoksessa selitetään eri perinteiden taustat ja tarkoitukset.

Itse piinaviikon ortodoksisten jumalanpalvelusten hengelliset sisällöt sekä palvelusten tapakulttuuri käydään päivä päivältä läpi, samoin palmusunnuntaista pääsiäiseen liittyvät ikonit.

Pääsiäinen-teoksen hengellisen syvyyden asiantuntijoina toimittajat ovat käyttäneet metropoliitta Panteleimonia ja piispa Arsenia. Olen aiemmin kirjoittanut piispa Arsenin upeasti kuvitetusta teoksesta Pääsiäismuna, Ylösnousemuksen symboli (Maahenki 2010). Tässäpä linkki: http://www.sivistys.net/vanhoja_osastoja/annelin_kirjoissa/uuden_elaman_alku_.html

Netistä löysin Riikka Porkolan hienon kirjoituksen eläkkeellä olevasta Helsingin yliopiston venäjän kielen lehtorista Marianne Flinckenberg-Gluschkoffista, joka kirjan toisena toimittajana solmii oman lapsuutensa muistoja hienovaraisesti pääsiäisen kertomukseen. Kiinnostava tuttavuus, vaikka vain netin kautta: http://www.helsinki.fi/jarj/rupla/kopeekka/2004/2/profiili.htm

Mainokset
Kategoria(t): Tietokirjallisuus Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s