Unohdettu Matti Hälli

Ruotinojan aurinko”Vanhempien hyllystä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, kuten Matti Hällin vuonna 1943 ilmestynyt romanttinen ihmiskuvaus Suopursu kukkii”, kirjoitti tuntematon vuodattaja netissä viisi vuotta sitten (Vuodatus.net).

Oululaissyntyisen kirjailijan Matti Hällin (synt. 20.3.1913) kirjoittaessa valmiiksi rakkausromaaniksi luonnehditun seitsemännen romaaninsa Suopursu kukkii (1943) Suomi oli sodassa. Teosluettelon mukaan samaisena sotavuonna Hälli julkaisi myös kaksi dekkaria. Aikamoinen saavutus, vaikken tiedä, missä tehtävissä tuolloin 30-vuotias Hälli maata palveli. Mutta sodassa hän oli ja Karhumäeltä hän myös tavoitti tulevan vaimonsa, laulajatar Aino Annikki Nousialan.

Vuodattaja luonnehtii löytöään:

”Kesä ja voimakkaasti kukkivat kohtalon kukat, suopursut, ovat kirjassa niin voimakkaasti läsnä, että on vaikea kuvitella Hällin kirjoittaneen tämän romaaninsa rintamalla. Varsinaista todellisuuspakoa siis, sillä sota on kaukana tästä 1930-luvulle sijoitetusta romaanista. Maailma on tässä vielä kaunis, vaikkakaan ei ehkä viaton.”

Kuka muistaa?

Keskiviikkona 20. maaliskuuta tulee kuluneeksi sata vuotta Matti Hällin syntymästä.
Hälli oli suurten ja pitkien painosten mies, luettu, palkittu ja tuottelias kirjailija neljän vuosikymmenen ajan, vuodet (1938−1978). Hällin kuoleman (1988) jälkeen tuli epätavallinen jyrkkä kirjallinen unohdus. Siitä kantoi hätää erityisesti Hällin vahva tukija, kirjallisuuskriitikko Toini Havu.

Missä ovat nyt Hällin juhlijat? Oulun kaupunginkirjasto järjesti hänelle seminaarin ja on tehnyt nettiin hienot Hälli-sivut. Mutta pitkäaikainen kustantaja Otava? Yle on näyttänyt elokuvan Suopursu kukkii, mutta entä Ylen kirjallisuus- ja kulttuuriohjelmat, jokin niistä? Miksi SKS:n painetussa laajassa Kansallisessa bibliografiassa, alaotsikolla Muistamisen arvoiset, häntä ei ole? Ansaitseeko Hälli todella pyyhkäisyn unohduksiin?

Pari vuotta sitten nostettiin perustellusti esille Juhani Aho, jonka syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta. Samana vuonna juhlittiin vähemmän näyttävästi Ahon ikätoveria ja ystävää Arvid Järnefeltiä. Tänä vuonna Saima Harmaja on esillä ainakin radio-ohjelmin ja hänestä ilmestyneen kirjan ansiosta, kiitos Saima Harmaja -seuran ja sen toimeliaan puheenjohtajan, Päivi Istalan. Syksyllä muistetaan Aale Tynniä. Harmaja ja Tynni olivat Hällin kanssa saman vuoden lapsia.

Mittavan tuotannon mies

Hälli kirjoitti nelisenkymmentä romaania sekä mittavan määrän eri aikakauslehdissä julkaistuja kertomuksia (http://oulu.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/halli/teokset.htm). Järeimpiä Hailuoto-trilogia, Oulu-trilogia ja myöhäistuotannon Juurikorpi-sarja.

Matti Hälli oli Åströmin nahkatehtaan työläisen poika, joka on luonnehtinut lapsuutensa Oulua idylliksi, Teuvo Pakkalan, paltamoiden (Oulu-joessa käytettyjen pitkien tervaveneiden) ja purjelaivojen kaupungiksi, jossa oli vielä merkkejä vanhasta terva-ajasta. Oulu-trilogian romaanissa Lassinkallio (1959) eletään 1930-lukua. Merikoski oli vielä valjastamatta ja elämä varsin maaseutumaista. Sarjan aloittaneessa romaanissa Valkea kaupunki (1957) Oulu elää jo uutta aikaa, 1950-lukua. Poissa ovat puutalot, hevoset ja tervaveneet, ja Merikoski on kahlittu. En uskalla arvioida, mikä merkitys kirjoilla on nykypäivän oululaisille ja pohjoispohjanmaalaisille.

1960-luvulla Matti Hälli kirjoitti Hailuoto-sarjansa Isä Jumalan ilveilijä, Ruotinojan aurinko ja Meri-Heikin perintö.

”Ruotinojan aurinko on vahvimmin Hailuodon maisemissa ja edustaa maagista realismia. Jos se ilmestyisi nyt, se olisi kirjallinen tapaus”, uskoo Hällin tuotantoa tunteva kulttuurikriitikko Kaisu Mikkola. Hän muistaa, miten Toini Havu oli siitä teoksesta erityisen innostunut.

Kaisu Mikkolan tuomio on tyly: ”Väärä mies unohdettu!”

Matti Hällin paluu?

Hälli oli oululainen kirjailija, joka ei koskaan kirjoittanut Oulussa. Helsingissä asunut kirjailija vietti Hailuodossa kesänsä liki koko aikuisuutensa ajan ja siellä hän asui ympärivuotisesti viimeiset elinvuotensa. Kaisu Mikkola pistää toivonsa Hailuodon nuoreen kulttuurisukupolveen. Juuri Hälli loi Hailuoto-myytin, Hailuodon lumon.

Veikkaus ei ole mahdoton. Luin juuri Panu Rajalan teoksen Naisten mies ja aatteiden, Juhani Ahon elämäntaide. Sen lopussa Rajala muistelee, miten Ahon syntymän satavuotismerkkivuonna 1961 tuon ajan kirjallisuusvaikuttajat, modernistit, liki murhasivat Ahon tuotannon auttamattoman vanhentuneena ja tekivät näin tylysti ”isän murhan”. Viisikymmentä vuotta myöhemmin uudet tulkit löysivät tuoreet näkökulmat Aho-arvioihinsa.

Tunnustan lukeneeni Hälliä hyvin vähän: nuorena naisena Gummeruksen nuorisokirjakilpailun voittaneen, suositun nuorisoromaanin Jäät lähtevät (1940), jonka keskushenkilönä on vammautunut poika, sekä romaanin Suopursu kukkii. Molemmat olivat tuolloin ”vanhaa kamaa”, eivät siis olleet ikäpolveni aikalaiskirjallisuutta, mutta ilman muuta tunnettuja.

Ehkä on perusteltua tutustua Hälliin tuoreelta kantilta. Mitä valita? Ehkä otan Kaisu Mikkolan vihjeestä vaarin.

Mainokset
Kategoria(t): Ajankohtaista Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s