Karin Alvtegen: En sanolik historia

En sannolik historia

Onko meillä luonnetta muuttua?

Karin Alvtegen: En sannolik historia. Alvtegen Produktion 2010/ Anderson Pocket 2011, 320 sidor.

Työelämästä sivuun hyppääminen on niitä saumakohtia, jossa itse kukin tekee elämänsisältöön ja -tapaan liittyviä lupauksia ja päätöksiä. Minä päätin muiden muassa lukea useammin alkukielellä, ainakin välillä. Äidinkieli on kuitenkin tarkan, sävykkään ja hienovaraisen ilmaisemisen ja ymmärtämisen kieli. Siksi koukkaus vieraille kielille on kuitenkin poikkeama.

Ruotsintaitoni on kovin alimittainen. Siksi valitsin Karin Alvtegenin, jonka kieli on minulle passelia, mutta kirjailijan tapa kertoa täyttää rakenteelle, juonen yllättävyydelle ja uskottavuudelle ja kielelliselle ilmaisulle asettamani perusvaatimukset. Astrid Lindgrenin siskontyttären kirjallisista taidoista olin saanut aiemmin kosketusta ja tiesin odottaa tapahtumien kulun yllättävän silloin, kun luulee arvaavansa.

Letkeästä, viihdyttävästä tarinasta on siis kyse. Kirjan punaisena lankana on ihmisen kyky tai kyvyttömyys muuttaa asenteitaan ja omaksumiaan käyttäytymismalleja. Vanhoin mallein umpikujaan ajautuvat kaikki kirjan keskeiset henkilöt, kukin eri tavalla ja eri syistä.

Helena, keski-ikäinen kaupunkilaisnainen, on etsiytynyt perheineen lapsuuden kesiensä paratiisiin, Norrbotteniin kauniiden maalais- ja luontomaisemien keskelle ja perustanut ostamaansa entiseen kesäkotiinsa perhehotellin. Sosiaalisen taustansa vuoksi hän on kuulunut niihin tukholmalaislapsiin, joita yhteiskunta sijoittaa kesiksi maalle sijaisperheisiin. Nuo kesät itseä vanhemman naapurin tytön Anna-Karinin kanssa olivat onnellisinta aikaa ja niiden odotuksessa hän kesti talvien yli. Maallemuuton tarkoituksena Helenalla on tuottaa lapselleen ja miehelleen samaa lapsuutensa onnellisuutta.

Paitsi, että mies ei viihdy kylässä pätkääkään ja lapsi haluaa kavereiden luokse kaupunkiin, eikä hotellista tule kuunaan valmista, saati taloudellisesti kannattavaa, eikä menneisyyttä saa enää takaisin. Helena ei anna periksi, vaikka avioliitto hajoaa siihen ja mies katoaa Tukholmaan toisen naisen helmoihin.

Tarinan keskushenkilöitä ovat Helenan lisäksi pahoinvoiva murrosikäinen tytär, kylää tyrannisoiva, pata-asenteellinen Anna-Karin, hotelliin yöpyjäksi eksyvä ökyrikas, mutta elämänkompassinsa kadottanut Anders sekä kylän syrjässä vaatimatonta elämää elävä ikääntynyt Verner, jonka hulluksi leimaamiseksi ja häätämiseksi Anna-Karin tekee parhaansa.

Jos tarinan alkupuolella lukija tuntee sympatiaa väsynyttä, umpikujaan ajautunutta Helenaa kohtaan, osoittautuu Helena myöhemmin tympeän siiliasenteiseksi, ajatuksiltaan kapea-alaiseksi, joustamattomaksi itseensä käpertyjäksi. Ylipäänsä erilaisuuden sietokyky tuntuu ystävättärillä olevan kovin matala.

Juuri tuo erilaisuuden sieto tai sietämättömyys on kirjan kiinnostavaa antia, sillä olemmehan tottuneet pitämään Ruotsin ”kansankotia” suvaitsevaisuuden edistyksellisenä lintukotona nykyisistä poliittisista ääriliikeilmiöistä huolimatta. 

Entä onko meillä luonnetta muuttua? Alvtegenin mukaan useimmiten vain pakon edessä, ajauduttuamme umpikujaan.

Alvtegen mutkistaa juontansa sopivasti. Lukija päättäköön, onko kyse onnellisesta lopusta vai vaan todennäköisestä (sanolik) lopusta.  Loppuratkaisua ei fiksu kirjailija sorru pukemaan sanoiksi. Mutta koska on kevät ja Helena tarkkailee jäiden lähtöä järvestä, lukijakin tajuaa, että kevättä on rinnassa ja ”jäidenlähdöstä” on kyse. Siis nimensä mukaisesti ”en sannolik historia”.

Itse sain kaipaamaani kieliharjoitusta varsin viihdyttävässä muodossa. Opin kaikenlaista, vaikkapa sen, että kun meillä on jotain ”helvetin paljon”, nykyruotsissa on ”himla mycket”.

Andersin isän kvanttifysiikan tunnilta [Andersin muisteluna] opin, että me emme voi havainnoida todellisuutta ilman, että samalla muutamme sitä tai että kaikki mitä me kutsumme ”minäksi”, on sen tulosta, mitä olemme ajatelleet, ja mitä me ajattelemme, siksi me tulemme. ”Allt det vi kallar vårt jag, är ett resultat av vad vi har tänkt. Och det vi tänker, det blir vi.

Sitä sopii miettiä.

Karin Alvtegen: En sannolik historia

Onko meillä luonnetta muuttua?

Karin Alvtegen: En sannolik historia. Alvtegen Produktion 2010/ Anderson Pocket 2011, 320 sidor.

Työelämästä sivuun hyppääminen on niitä saumakohtia, jossa itse kukin tekee elämänsisältöön ja -tapaan liittyviä lupauksia ja päätöksiä. Minä päätin muiden muassa lukea useammin alkukielellä, ainakin välillä. Äidinkieli on kuitenkin tarkan, sävykkään ja hienovaraisen ilmaisemisen ja ymmärtämisen kieli. Siksi koukkaus vieraille kielille on kuitenkin poikkeama.

Ruotsintaitoni on kovin alimittainen. Siksi valitsin Karin Alvtegenin, jonka kieli on minulle passelia, mutta kirjailijan tapa kertoa täyttää rakenteelle, juonen yllättävyydelle ja uskottavuudelle ja kielelliselle ilmaisulle asettamani perusvaatimukset. Astrid Lindgrenin siskontyttären kirjallisista taidoista olin saanut aiemmin kosketusta ja tiesin odottaa tapahtumien kulun yllättävän silloin, kun luulee arvaavansa.

Letkeästä, viihdyttävästä tarinasta on siis kyse. Kirjan punaisena lankana on ihmisen kyky tai kyvyttömyys muuttaa asenteitaan ja omaksumiaan käyttäytymismalleja. Vanhoin mallein umpikujaan ajautuvat kaikki kirjan keskeiset henkilöt, kukin eri tavalla ja eri syistä.

Helena, keski-ikäinen kaupunkilaisnainen, on etsiytynyt perheineen lapsuuden kesiensä paratiisiin, Norrbotteniin kauniiden maalais- ja luontomaisemien keskelle ja perustanut ostamaansa entiseen kesäkotiinsa perhehotellin. Sosiaalisen taustansa vuoksi hän on kuulunut niihin tukholmalaislapsiin, joita yhteiskunta sijoittaa kesiksi maalle sijaisperheisiin. Nuo kesät itseä vanhemman naapurin tytön Anna-Karinin kanssa olivat onnellisinta aikaa ja niiden odotuksessa hän kesti talvien yli. Maallemuuton tarkoituksena Helenalla on tuottaa lapselleen ja miehelleen samaa onnellisuutta.

Paitsi, että mies ei viihdy kylässä pätkääkään ja lapsi haluaa kavereiden luokse kaupunkiin, eikä hotellista tule kuunaan valmista, saati taloudellisesti kannattavaa, eikä menneisyyttä saa enää takaisin. Helena ei anna periksi, vaikka avioliitto hajoaa siihen ja mies katoaa Tukholmaan toisen naisen helmoihin.

Tarinan keskushenkilöitä ovat Helenan lisäksi pahoinvoiva murrosikäinen tytär, kylää tyrannisoiva, pata-asenteellinen Anna-Karin, hotelliin yöpyjäksi eksyvä ökyrikas, mutta elämänkompassinsa kadottanut Andres sekä kylän syrjässä vaatimatonta elämää elävä ikääntynyt Verner, jonka hulluksi leimaamiseksi ja häätämiseksi Anna-Karin tekee parhaansa.

Jos tarinan alkupuolella lukija tuntee sympatiaa väsynyttä, umpikujaan ajautunutta Helenaa kohtaan, osoittautuu Helena myöhemmin tympeän siiliasenteiseksi, ajatuksiltaan kapea-alaiseksi, joustamattomaksi itseensä käpertyjäksi. Ylipäänsä erilaisuuden sietokyky tuntuu ystävättärillä olevan kovin matala.

Juuri tuo erilaisuuden sieto tai sietämättömyys on kirjan kiinnostavaa antia, sillä olemmehan tottuneet pitämään Ruotsin ”kansankotia” suvaitsevaisuuden edistyksellisenä lintukotona nykyisistä poliittisista ääriliikeilmiöistä huolimatta. 

Entä onko meillä luonnetta muuttua? Alvtegenin mukaan useimmiten vain pakon edessä, ajauduttuamme umpikujaan.

Alvtegen mutkistaa juontansa sopivasti. Lukija päättäköön, onko kyse onnellisesta lopusta vai vaan todennäköisestä (sanolik) lopusta.  Loppuratkaisua ei fiksu kirjailija sorru pukemaan sanoiksi. Mutta koska on kevät ja Helena kertoo Andresille jäiden lähtevän juuri järvestä, niin nimensä mukaisesti ”en sannolik historiahan” tämä on.

Itse sain kaipaamaani kieliharjoitusta varsin viihdyttävässä muodossa. Opin kaikenlaista, vaikkapa sen, että kun meillä on jotain ”helvetin paljon”, nykyruotsissa on ”himla mycket”.

Andersin isän kvanttifysiikan tunnilta [Andersin muisteluna] opin, että me emme voi havainnoida todellisuutta ilman, että samalla muutamme sitä tai että kaikki mitä me kutsumme ”minäksi”, on sen tulosta, mitä olemme ajatelleet, ja mitä me ajattelemme, siksi me tulemme. ”Allt det vi kallar vårt jag, är ett resultat av vad vi har tänkt. Och det vi tänker, det blir vi.

Sitä sopii miettiä.

Advertisements
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Viihderomaani Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s