Navettablogi

NavettablogiwwwHenriikka Leppäniemi: Navettablogi. Finn-Kirja 2012, 249 sivua

Tartuin innostuneena, uteliaana ja hivenen ennakkoluuloisenakin Ruotsissa lokakuun lopulla ilmestyneeseen Henriikka Leppäniemen romaaniin Navettablogi. Innostuneena, koska nimi on kerrassaan vetävä, ja ennakkoluuloisena, koska kirjailija on Suomessa vielä tuntematon.

Heti ensimmäinen sivu yllätti: tämä nainenhan osaa kirjoittaa.

Henriikka Leppäniemeltä teksti soljuu vaivattomasti, ja se on hauskaa ja oivaltavaa. En tuhnastellut kirjan kanssa, vaikka pituutta ja paksuutta on kiitettävästi.

Vesku jatkaa vanhempiensa 20 lehmän karjatilaa jonkin yliopistokaupungin likeisessä maalaiskunnassa. Ikä, 36 vuotta, enteilee jääntiä vanhaksi pojaksi, etenkin kun itsetunto on heiveröinen kuin ensiyön jää.

Luultavasti en ole hyvä missään. En osaa tanssia, keskustella enkä laittaa ruokaa. En osaa nikkaroidakaan kovin kummoisesti, vaikka se on olevinaan harrastukseni, intohimoni ja erityisosaamisen alueeni tässä elämässä. En ole hyvä edes elukoiden kanssa – joskus minusta melkein tuntuu, että lehmätkin inhoavat minua. Ja varsin huono olen naisten kanssa, vaikkakin minulla on niistä kuinka monta kuvaa verstaassa ja vaikka kulutan paljon aikaa niiden miettimiseen.”

Tansseissa Vesku on parhaan kaverinsa, Sepon, autokuski ja vaatimattomammalla ulkonäöllä siunattu Seppo on parkettien kuningas ja naistenkaataja.

Keskustelutaitoni toimii tällä kertaa vain auttavasti, sillä meillä [seuraan kammenneella iskijättärellä] ei ole mitään sanomista toisillemme. En keksi yhtään kysymystä, johon tahtoisin vastauksen.”

Vesku kadehtii, ihailee ja matkii ystäväänsä ja Seppo käyttää asemaansa taitavasti hyväkseen liiskaamalla toisen itsetunnon jos se hetkeksi osoittaa nousemisen merkkejä. ”Älä ala luulla itsestäsi liikoja.”  Kun Sepon yllytyksestä Veskukin ryhtyy hommaamaan itselleen emäntää Thaimaasta, naapurina asuva vanha äiti urahtaa:

Ainahan se on ollut niin, että mitä Reunasen Seppo edellä, sitä meidän Vesku perässä.”

Mutta Vesku löytää Facebookin ja Twitterin, Sepon rehentelyjen jälkeen tietenkin, ja niistä sykeytyy aivan uudenlainen maailma, deittailu. Siinäkin on osattava myydä itseään.

Yritän kelvata. Se on kuulkaa kokopäivätyötä se kelpaaminen.”

Naismaailmassa on nousu- ja laskusuhdanteita. Noususuhdanteita ovat agronomiopiskelija Liisa ja Thaimaasta hommattu Suspensa. Laskusuhdanteita ovat Liisa ja Suspensa, kunnes Seppo keksii ryhtyä pitämään Navettablogia. Hän on taitava kirjoittaja ja blogi alkaa kerätä lukijoita. Innostunein keskustelija on tuntematon Noora.

Eipä johdatella pidemmälle. Kirjaa lukiessani Henriikka Leppäniemi rinnastui minulla Virpi Hämeen-Anttilaan. Siinä missä Hämeen-Anttilan vauhdikkaasti mutkittelevat ihmissuhderomaanit ovat liikkuneet kouluttautuneessa helsinkiläisessä ylemmässä keskiluokassa, Leppäniemen miljöönä on maalaistalo ja sen pihapiiri.

Mutta jos samaan kirjallisuuden genreen kirjailijat kuitenkin kuuluvat. Leppäniemi selättää nyt koskemattomalla aihepiirillään. Se on raikas ja tuore ja siinä maailmassa Tukholman suomalainen Leppäniemi tuntuu käyskentelevän yhtä luontevasti kuin kuuluisa entinen emäntä aittapolulla.

Haluan jakaa lukijan hilpeän mieleni. Kustantajan mukaan kirjaa on Suomessa saatavissa ainakin isommista kirjakaupoista ja kirjastoista, ja kirjastoissahan toimii kaukolainaus.

Mainokset
Kategoria(t): Kaunokirjallisuus, Viihderomaani Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s